LIMINKA TYRNÄVÄ Limingan kansanopistolla vuosina 1916-1917 opiskelevat tyrnäväläiset näytelmäkerholaiset olivat saaneet venäläisen varuskunnan päälliköltä luvan näytelmän esittämiseen, joten he aloittivat harjoitukset iltaisin oppituntien päätyttyä. Harjoitusten jälkeen he ryhtyivät myös suunnittelemaan ja tekemään näytelmälle kulisseja.
Näytelmäkerholaisten ollessa suunnittelemassa kulisseja ilmestyi paikalle ujon oloinen nuori mies. Hän kertoi olevansa Vilho Lampi ja asuvansa Liminganjokivarressa. Edellisenä vuonna hän kertoi opiskelleensa kansanopistolla taidemaalausta. Hän oli huomannut, että näytelmäkerholaiset alkoivat suunnitella näytelmälle kulisseja, niin hän uskaltautui kysymään saisiko hän auttaa kulissien tekemisessä.
Näytelmäkerholaiset ottivat avun mielihyvin vastaan. Niin kulissien teko ja maalaus alkoi tapahtua. Kerholaiset totesivat, että ”mehän saimme oikein mestarin avustajaksi”. Kulissit valmistuivat siten, että Vilho Lampi ne suunnitteli ja maalasi ja näytelmäkerholaiset olivat vain avustajina.
Kun sitten näytelmä oli esitetty, niin katsojat olivat kovasti kehuneet näytelmää, mutta myös hyvin tehtyjä kulisseja. Näin Ahti Kangas ja muut näytelmäkerholaiset tutustuivat Lampeen. Myöhemmin tyrnäväläiset näytelmäkerholaiset tapasivat Vilho Lammen useinkin käydessään Limingan nuorisoseuralla järjestetyissä iltamissa ja tansseissa sekä erilaisissa suojeluskunnan kurrsitilaisuuksissa.
Vuosien kuluessa Vilho Lampi alkoi esiintyä näissä suojeluskunnan iltamissa lausujana. Hän oli ollut erittäin hyvä lausuja. Myöhemmin hän esiintyi myös juhlapuhujana. Puhujana hän oli ollut hyvin rohkea, etenkin suojeluskunnan tilaisuuksissa railakaskin sanoissaan. Liminkalaiset olivat kuitenkin tottuneet siihen ja hän oli kysytty esiintyjä, sillä ihmiset tulivat mielellään kuuntelemaan mitä Lammella oli sanottavaa.
Elettiin jo 1930-lukua, kun Ahti Kangas oli ollut käymässä asioilla Tyrnävän kirkonkylällä ja tapasi entisen kansanopistokaverinsa, Yrjö-Iikka Siiran. Hän kertoi, että Tyrnävän suojeluskunta on päättänyt järjestää suojeluskunnan juhlan ja juhlapuhujaksi on kutsuttu taiteilija Vilho Lampi. Lampi, joka oli tuolloin jo käynyt Ateneumin ja tehnyt Pariisin matkan, oli saavuttanut menestystä ja oli jo suhteellisen kuuluisa henkilö.
Tuntien Vilho Lammen railakkaan puhetyylin, Yrjö-Iikka Siira sanoi, että ”me, jotka olemme olleet kuulemassa Vilho Lammen puheita Limingassa, niin tiedämme, että ne ovat rohkeita ja saattavat aiheuttaa nuorissa suojeluskuntalaisissa voimakkaita vastareaktioita. Meidän olisi syytä täällä Tyrnävällä varautua siihen tilanteeseen etukäteen”.
Niin he kutsuivat muutamia kavereita koolle kirkonkylälle ja suunnittelivat, että he Vilhoa taiteilijana arvostavina ja hänet muutenkin hyvin tuntevina asettuvat istumaan juhlasalin eturiviin puhujapöntön kohdalle. Oli myös sovittu, että Ahti Kangas varaa Eino Kokon omistaman ”pirssin” suojeluskuntatalon takaoven lähettyville ja Yrjö-Iikka Siira varmistaa, että takaovi on auki. Näin juhlaan oli varustauduttu.
Niinhän siinä kävi, niin kuin Yrjö-Iikka Siira oli aavistanut, että kun Vilho Lampi oli puhumassa, niin puhe heärtti nuorissa tyrnäväläisissä suojeluskuntalaisissa kovasti vastalauseita ja he lähtivät tulemaan puhujakoroketta kohti keskeyttääkseen Lammen puheen. Silloin taiteilijan kaverit asettuivat Siiran johdolla muuriksi puhujapöntön eteen estämään nuorten aikomuksen. Muurissa seisoi laitimmaisena Siira vierellään Ahti Kangas, Eero Fyrsten, Martti Matinolli, Antti Päkki ja vielä Antti Matinolli. Muutamat nuoret olivat kävelleet ihan Kankaan lähelle.
– Uskokaa nyt hyvällä, että Vilhoon te ette koske, Kangas totesi.
Silloin he perääntyivät, mutta vaativat muuria poistumaan, mutta muuri ei hievahtanutkaan.
Kun puhe oli päättymässä, Siira hivuttautui puhujapöntön viereen ja tarttui Vilho Lampea hihasta ja ohjasi hänet takaoven kautta ulkona odottavaan pirssiin. Niin auto lähti viemään Lampea turvallisesti Liminkaan.
Tämän jälkeen Siira tuli sisälle ja kehotti nuoria suojeluskuntalaisia menemään paikoilleen, että juhla voi jatkua, Niin juhla oli jatkunut ohjelman mukaisesti, mutta sen päätyttyä tyrnäväläiset suojeluskunnan johtohenkilöt olivat tulleet kiittelemään Yrjö-Iikka Siiraa ja hänen kavereitaan, että olivat estäneet puhujan mahdollisen pahoinpitelyn ja sanoneet, että näitä nuoria pitäisi jotenkin rankaista. Siira oli kuitenkin ollut sitä mieltä, että eivätköhän pojat ole jo saaneet rangaistuksensa, kun näyttävät niin nolon näköisiltä. Niinpä tapahtumaa ei oltu myöhemmin muisteltu, joten se ei ollut tehnyt säröä muurissa seisseiden ja näiden nuorten välillä.
Seuraavan kerran, kun Ahti Kangas, Yrjö-Iikka Siira ja muut muurissa seisseet pojat saapivat Limingan nuorisoseuralle, niin Vilho Lampi oli ollut heitä siellä vastassa. Kavereilleen kiitollisena hän oli sanonut:
– Enpä minä arvannut, että se minun puhe aiheuttaisi siellä tyrnäväläisissä nuorissa sellaisen reaktion. Lähtekääpä pojat kahville, minä tarjoan!
Voimakkaan vastareaktion tyrnäväläisissä nuorissa suojeluskuntalaisissa aiheutti Vilho Lammen puheessa mielipide, että ”vasta sitten olette hyviä suojeluskuntalaisia, kun liittytte IKL:een eli isänmaalliseen kansanliikkeeseen”.
IKL oli oikeistoradikaalipuolue, joka perustettiin vuonna 1932 Hämeenlinnassa jatkamaan Lapuan liikkeen toimintaa. Limingassa Vilho Lammen puheet olivat suositumpia, koska moni talonpoika kuului IKL:een, kun taas Tyrnävällä ei.
Suojeluskuntaliike, Lotta-järjestö samoin kuin sotilaspoikajärjestö lakkautettiin jatkosodan päätyttyä vuonna 1944.