TYRNÄVÄ Teatteriharrastus on ollut lähellä tyrnäväläisen Jari Partasen sydäntä jo peruskouluajoista saakka. Lukiossa tie vei harrastajaryhmään, ja kävipä mies aikoinaan kokeilemassa Teatterikorkeakoulun pääsykokeissakin. Ovet eivät auenneet ensimmäisellä kerralla, mutta kipinä näyttelemiseen jäi silti – ja se saa roihuta nyt kunnolla harrastajateatterin parissa.
Teatteri Neliapilassa Partanen pyörähti ensimmäisen kerran vuonna 2000. Sen jälkeen vierähti liki toistakymmentä vuotta opiskeluineen, töineen ja perheenperustamisineen, kunnes hän palasi teatteriin pariin samaisessa ryhmässä. Tämän kesän näytelmä, Simo Hämäläisen tekstiin pohjautuva ja Niina Susan Vahtolan ohjaama Naurava kylä, on riemukas 90-luvulle sijoittuva maalaiskomedia, jossa Partasella on kaksi roolia: välillä hän esittää touhukasta jokapaikanhöylää, luikurimaista Joose Pässiä, muulloin sitten Janne Anttilan hahmoa. Rooleja hän vuorottelee Jorma Okkosen kanssa.
– Näytelmä kertoo nimensä mukaisesti neuvokkaasta kylästä, jonka asukkaat haluaisivat kuihtuvalle maaseudulle osan ison ja rikkaan EU:n rahoista, Partanen kertoo.
Ensi-iltaa vietettiin Turkansaaressa heinäkuun lopussa, ja viimeinen näytös on luvassa lauantaina 18. elokuuta Limingassa, Abrahamin kulttuuripuistossa.
– Alkuvuodesta aloitimme harjoittelemaan. Vaikka tätä harrastuspohjalta tehdään, niin se vaatii kuitenkin omistautumista ja paloa tähän hommaan.
Partanen myöntää, että välillä päivät ovat venyneet pitkiksi. Työssäkäynti Pyhännällä ja näytelmäharjoitukset Oulun seudulla täyttivät helposti kesän kalenterin; ja siihen päälle kun lisätään toki vielä kaikki muu, jossa kunnanvaltuutettunakin toimiva Partanen on mukana, niin vapaa-ajan kulumisesta ei liene ollut ongelmaa.
– Kai se on joku pakkomielle, että pitää joka paikkaan ängetä mukaan, hän naurahtaa ja kertoo esiintyneensä viime vuoden keväällä useaan otteeseen televisiossakin erään projektin yhteydessä, kun mahdollisuus tuli.
– Mutta innoissani minä tästä näyttelemisestä olen. Eikä tätä muuten jaksaisi! Niin mukavaa puuhaa se vain on.
Tämän vuoden roolit ovat selvästi olleet myös mieluisia: Partanen kertoo sisäistäneensä hahmonsa sen verran hyvin, ettei vuorosanoja ole juurikaan tarvinnut lavalla miettiä – ne ovat tulleet selkärangasta.
– Ja kasvatin minä tällaisen luihun parrankin Pässin roolia varten. Jos ne maailmantähdetkin lihottavat itseään rooleja varten, niin ajattelin, että voinhan minäkin tämän verran heittäytyä, Partanen toteaa hymyillen.
Teatteri Neliapilan väkeä Jari Partanen kehuu vuolaasti.
– Meillä on todella mukava, taitava ja yhtenäinen porukka kasassa. Minäkin edustan nelikymppisenä tosin jo nuorempaa kaartia, Partanen naurahtaa ja kertoo, että nuoret ja ylipäänsä teatterista kiinnostuneet ovat aina tervetulleita mukaan. Ketään ei kuulemma potkita pois.
– Ilmapiirimme on keskusteleva. Monesti porukalla mietitään, miten kohtaukset hoituvat. Toki ohjaaja sanoo sitten viimeisen sanan.
Kesän näytöksissä tupa on ollut täynnä, kiinnostus suurta ja palaute positiivista. Partanen pohdiskeleekin, että yksi syy suosioon on se, että maalaiskomediat ovat yleisön mieleen, toinen taas se fakta, että Hupisaarten näyttämön ollessa remontissa, ei tarjontaakaan ole tänä kesänä ollut entisten vuosien malliin. Yksi harmituksen kohde tosin löytyy: toinen Maikkulan kartanon näytöksistä jouduttiin perumaan rankkasateen vuoksi. Säälle ei aurinkoinen kesäteatterikaan voi mitään.
– Teatteriesityksen onnistuminen vaatii monia hyviä tekijöitä: ei pelkästään näyttelijöitä, vaan myös esimerkiksi osaavan ohjaajan, ääni- ja musiikkivastaavan, kahvilatyöntekijöitä, liikenteenohjaajia, lavasteidenpystyttäjiä... Paljon näkymätöntä työtä tarvitaan, että me näyttelijät voimme loistaa lavalla.
Limingan esitys jää näillä näkymin Neliapilan kesän viimeiseksi. Siksikin sinne kannattaa tulla – eikä sadekaan yllätä, sillä katettu katsomo suojaa ja langaton mikkitekniikka auttaa äänenkulussa.
– Tervetuloa vain sankoin joukoin katsomaan – ja nauramaan, Partanen päättää.