Kempele Jaakko Mikkonen nousee Stevens-merkkisen polkupyöränsä selkään ja polkaisee kevyesti. Polkaisu käynnistää pyörään liitetyn sähkömoottorin, joka alkaa avustaa miestä matkanteossa. Mikkonen kertoo menopelin olevan jo toinen tavallinen polkupyörä, jonka hän on tuunannut sähköistyssarjalla.
– Tästä löytyy yhdeksän eri avustustehoa. Jos valitsee korkeimman tehon, pyörä kulkee käytännössä sähköllä. Samalla se syö kuitenkin akunkin nopeasti tyhjiin. Itse tykkään tehdä vähän töitä sen eteen, että pyörä liikkuu, mies kertoilee pyörää esitellessään.
Mikkosen mukaan sähköpyörä on oiva ratkaisu työmatkaliikenteeseen. Sulan maan aikaan hän taittaa työmatkansa pääsääntöisesti pyörällä. Perhe muutti hiljattain Kempeleen laidalta toiselle, ja muuton myötä Mikkosen työmatka kasvoi 7 kilometristä 11 kilometriin.
– Kun menen töihin, poljen niin ettei hiki tule. Töihin tullessa ei tarvitse vaihtaa vaatteita. Monesti katson pyöräillessä ruuhka-aikojen autojonoja ja ihmettelen, miksi pyöräilijöitä on vain muutamia. Olisikohan sähköpyörä yksi ratkaisu liikennepäästöjen vähentämiseen? Ainakin tämä veisi asiaa oikeaan suuntaan, Mikkonen tuumaa.
Sähköpyörät ovat yhä yleisempi näky tien päällä. Tämän on huomannut myös viitisen vuotta sähköpyörällä ajanut Mikkonen.
– Sähköpyörät ovat yleistyneet muutamassa vuodessa. Joskus 5–6 vuotta sitten näitä ei näkynyt vielä paljon yhtään. Enemmän näkee valmiita, liikkeestä ostettuja sähköpyöriä, hän toteaa.
Mikkosen mukaan polkupyörän muuttaminen sähköavusteiseksi ei ole vaikeaa. Hän tuunasi oman pyöränsä Kiinasta tilatulla moottorilla ja Suomesta ostetulla akulla.
– Jos osaat kasata Ikean kalusteita, osaat asentaa tällaisen sähköistyssarjankin. Huoltoa tämä ei vaadi sen enempää kuin normipyöräkään, hän vakuuttaa.
Nykyisin sähköpyörissä käytetään litium-akkuja, jotka kestävät lyijyakkuja kauemmin. Akuissa on huomattavia eroja: osassa kantama on kymmeniä kilometrejä ja osassa jopa 100 kilometriä.
– Lain mukaan polkupyöräksi tulkitaan pyörä, jossa on maksimissaan 250 watin moottori, joka avustaa polkiessa maksimissaan 25 km/h saakka. 250–1 000 watin pyörät vaativat liikennevakuutuksen eikä niilläkään sähkö saa avustaa yli 25 km/h. Yli 1 000 watin moottoreitakin on, mutta ne ovat poikkeuksetta offroad-käyttöön, Mikkonen selventää.
Mikkosen sähköpyöräilykausi kestää helmikuusta lokakuuhun. Tuona aikana hän taittaa pyörällä suuren osan työmatkoistaan ja muista lyhyemmistä ajoista.
– Lähden ajelemaan heti, kun tiet sulaa ja tulee plussakelit. Korvaan auton pyörällä aina kun mahdollista – se on kuin kakkosauto. Jos voin liikkua siten, ettei tarvitse fossiilisia polttoaineita käyttää, niin mieluummin valitsen sen vaihtoehdon.
– Tosin en ole laskenut, miten suuri päästömäärä akussa käytetyn litiumin louhinnasta aiheutuu. En voi siis sanoa, millainen ekoteko tämä tarkalleen ottaen on, hän virnistää.
Mikkonen pitää kirjaa siitä, miten paljon hän ajaa pyörällä ja autolla. Hän nollaa kuukausittain pyöränsä trippimittarin ja kerää matkatiedot talteen.
– Lasken paljonko tulee rahallista säästöä polttoaineessa ja paljonko auton hiilidioksidipäästöjä jää päästämättä.
Kirjanpito on siinä määrin tavoitteellista, että mies pyrkii joka vuosi ajamaan enemmän pyörällä kuin edellisvuonna. Ajatuksena on pyöräillä vuosittain kymmenen prosenttia autolla ajetusta määrästä. Tämän vuoden tavoitteena oli ajaa pyörällä 1 850 kilometriä, ja nyt mittarissa on vajaa 2 000 kilometriä.
Ensilumen sadellessa alkaa Mikkosen sähköpyöräilykausikin olla paketissa. Sähköpyörä siirtyy talviteloille ja autoajot lisääntyvät. Talvikaudella pyöräajot ajellaan vanhemmalla sähköpyörällä ja perinteisellä polkupyörällä.
Uudemmalla sähköpyörällä oli sen verran hankintahintaa, että sitä pidetään talvet tallissa.
– En halua pilata pakkasessa kallista pyörää. Olen myös sen verran mukavuudenhaluinen etten huonoilla keleillä tai kovassa pakkasessa pyöräile, Mikkonen hymähtää.
Perheen alakouluikäiset pojat toivovat joskus, että matkoja taitettaisiin enemmän autolla. Tässä perheessä isä on pyöräilystä kaikkein innostunein, mutta myös Anu-vaimo on tottunut ajamaan sähköavusteisella menopelillä.
– Ajelin sähköpyörällä vielä päivää ennen kuin lähdin synnyttämään, eikä tuntunut missään, Anu naurahtaa hyssytellessään reilun viikon ikäistä tyttövauvaa.