Jos minä olisin tuuli, aamuisin lähtisin unisesta metsästä liikkeelle. Haukottelisin, etsisin aamuauringon lämmittämän hiekkameren. Sen päällä ratsastaisin ja nousisin korkeuksiin, pyörittelisin pilvenlonkia viljapellon yllä, korkealla. Jos kylmä tulee, laskeudun alas, etsin uuden, entistä kuumemman ja laajemman hietikon, sellaisen joka uhkuu kuumuuttaan. Nousisin vieläkin korkeammalle, yli cumuluksien. Panisin kaikki voimani likoon ja toivoisin että minuakin kutsuttaisiin suihkuvirtaukseksi, tuulista tuimimmaksi, myrskyäkin nopeammaksi.
Väsyisin kyllä siellä korkealla kylmässä ja taas olisi tultava alas. Etsisin aavan alan, ison järven tai meren. Sieltäpä ottaisin kovan kyydin uusin voimin. Tuimasti puistelisin rantakoivujen lehtiä, vihreitä ovat, eivät irtoa. Keltaiset irtoaa, niitä revin ihmisten iloksi. Nakkelen pihoille, etu- ja takapihoille ja ihmiset innoissaan haravoivat niitä, tykkäävät tempauksestani.
Joskus vie tieni korpeen, jänkäpilkan reunaan jossa metsämies tulillaan kahvia keittelee. Pyöräytän savukiehisen kulkijan silmillä ja hänpä paikkaa vaihtaa vaan ei keitostansa jätä. Joskus tartun kulkijan hattuun ja viskaan sen sammalikkoon, leikin kulkijan kanssa. Hattunsa löytää, en osannut piilottaa sitä. Toisia korven kulkijoita on etäämmällä, heillekin savukiehisen lähetän ja hepä askeltansa nopeuttavat. On tulille mieli päästä. Viestin viejä olen heille, mieluisan viestin, viestin lepopaikasta, eväshetkestä.
Jotkut ovat ottaneet nimeni käyttöön, ilmojen sankarit niin kuin Hasse Wind. Mielelläni olin hänenkin ystävä. Sankari hän oli alallaan. Kanssani hänkin on kulkenut, nopeamminkin kuin minä.
Mutta minulla on oma tehtäväni, viedä viestejä, kuivata pyykkejä, virvoittaa väsynyttä kulkijaa, kuljettaa muuttolintuja pitkiä matkoja ja lasten leijjaa pitää ilmassa. Illalla kun jo väsyttää, menen takaisin uniseen metsään, kuusien suojaan. Siellä suuret havut ottavat minut syleilyynsä ja antavat minun levätä, kerätä voimia uusia leikkejä varten, luotujen olentojen iloksi. Saisi jälleen maanviljelijä ihailla kun heilutan tuleentunutta viljaa, hyvältä tuoksuvaa. Kutsuisin illalla työmiehen saunaan, ilmoittaisin sen vieden pienen aavistuksen leppeästä löylystä, savukiehisen muodossa. Se ois minun tieni, tuulen tie, tuuli jos oisin.