LIMINKA Heinäkuussa Limingassa koittaa Tuula Jartin ja Sini-Sisko Kalajoen muodostaman sisäkesäteatterin näytelmän ensi-ilta Ryysyrannan Joosepin tarinasta.
Näytelmään oman twistinsä antaa Jartin ja Kalajoen sukulaisuussuhteet. Tuuli Jartti on sukua tosielämän Joosepille eli Jooseppi Kyllöselle. Sini-Sisko Kalajoki puolestaan on Ilmari Kiannon jälkeläisiä. Kianto oli hänen isoisosetänsä.
– Sukulaisuussuhde ei kuitenkaan ja toivottavasti ole se asia, joka ihmisille jää päällimmäisenä mieleen näytelmästämme, Jartti ja Kalajoki toteavat.
– Tai jos jää, niin silloin näytelmä on kyllä huonosti tehty, vieressä näyttelijöitä kuunteleva liminkalaisohjaaja Janne Kuustie lisää.
Sukulaisuus oli silti lähtökohta näytelmän toteuttamiselle. Jo vuosia aikaisemmin Sini-Sisko Kalajoki ja Janne Kuustie keskustelivat hänen ja Ilmari Kiannon sukusuhteesta.
Sen jälkeen puhe kiertyi Ryysyrannan Jooseppiin ja näytelmän toteuttamiseen.
Asia alkoi muhia, mutta verkkaiseen tahtiin.
– Vuosi sitten Tuuli, joka oli jo ollut mukana Akseli Klonkin näytöksissä, tuli sanoneeksi ääneen, että oletko ajatellut koskaan tehdä näytelmää Ryysyrannan Joosepista. Ja samalla kävi ilmi, että hän on sukua Jooseppi Kyllöselle, Kalajoki kertoo.
Tuuli Jartin sukulaisuussuhde Kyllöseen on etäinen, eikä aivan tarkkaa käsitystä hänellä olekaan historian käänteistä. Suku on kuitenkin aina tiennyt kertoa hänelle yhteydestä.
Taustat vaikuttavat myös esiintyjien mielissä. Tuuli Jartin mielestä Joosepista on tullut osa suomalaisuuden myyttiä, josta kiitos osittain kuuluu myös Irwinille.
Sini-Sisko Kalajoki puolestaan pitää isoisosetänsä kirjaa hienona teoksena, sillä se näkee ja katsoo köyhyyttä ymmärtävin silmin.
– Jooseppi kuulemma ei tykännyt ensin kirjasta. Siinä tuotiin esille perheen köyhyys, eikä hän myöskään pitänyt saamastaan huomiosta. Kianto-historiikki kuitenkin tietää Joosepin leppyneen ajan myötä.
Millainen esitys sitten on luvassa?
– Ainakin olemme hyvin uskollisia alkuperäiselle tarinalle ja kirjalle, tekijät toteavat yhdessä.
Ihan yksi yhteen tekstit eivät kuitenkaan mene Kuustien mukaan. Kyse on omintakeisesta tulkinnasta, jossa paljon asioita kerrotaan musiikin avulla. Tässä esityksessä iso rooli on Irwinin musiikilla ja protestilauluilla.
– Tuntuu luonnolliselta, että juuri tässä näytelmässä on Irwinin musiikkia ja protestilauluja, Tuuli Jartti pohtii.
Tosin näytelmän ohjaajan, entisen punkkarin, pelkkä ajatus Irwinin musiikin käytöstä sai nikottelemaan. Ajatus vähän tökki, sillä Kuustiellä oli sanojensa mukaan asenneongelma Irwiniä ja tämän musiikkia kohtaan.
– Sitten sanoin että hyvä on, mutta missään tapauksessa ei sitten oteta mukaan Rentun ruusua. Mutta miten kävi? Nyt se on mukana esityksessä. Versio tosin on erilainen kuin alkuperäinen.
Lajityypiltään esitys on kepeämpi ja humoristisempi kuin ennalta saattaa arvella. Janne Kuustien mukaan tarkoitus on tehdä kesäaikaan sopiva näytelmä, jossa on tilaa naurulle ja musiikille. Ja nauraa saa niin köyhille kuin rikkaille.
Tosin naurun kautta tuodaan myös esille Joosepin tarinan taustalla oleva sanoma ja otetaan kantaakin nykyiseen elämänmenoon. Sillä yhtymäkohtia on tekijöiden mielestä paljon. Köyhyydessä ei eletä aivan samassa mittakaavassa kuin Joosepin aikoina, mutta maailmalla köyhyyden syvyys on edelleen läsnä.
– Maailma ei oikeastaan ole muuttunut sitten Joosepin aikojen. Edelleen ihmiset käyttäytyvät samalla tavalla. Köyhän pitää edelleen perustella oman elämänsä nautintoja ja ilonhetkiä, Janne Kuustie toteaa.
Yksi selkeä ero tosin on havaittavissa Sini-Sisko Kalajoen mielestä.
– Ennen köyhyys oli yhteisöllisempää. Huutolaiset kiersivät taloissa asumassa, eikä ihmisillä ollut niin kovia mielipiteitä köyhyydestä, yksilön omasta vastuusta ja siitä, miten köyhyys on jokaisen omalla vastuulla.
Esityksen harjoitukset käynnistyivät toukokuussa. Kesäkuussa kolmikko on harjoitellut Limingassa Sinisellä talolla, missä on myös esityspaikka.
Lavasteet puuttuvat vielä isosta salista, mutta sen verran salia tekijät ovat jo mittailleet, että uskaltavat luvata paikalle mahtuvan 70 katsojaa kerralla.
Esityksiä on Limingassa kahdeksan ja ne toteutetaan nopealla aikataululla. Ensi-ilta koittaa 7. heinäkuuta, ja viimeinen esitys on jo reilu viikko myöhemmin, 16. heinäkuuta.
– Oulussa on tarkoitus pitää vielä muutama esitys jossakin vaiheessa syksyä.