LIMINKA HAILUOTO Liminkalainen Sanni Junttola on yhtä hymyä sovittaessaan päähänsä juuri hankittua ylioppilaslakkia.
– Tätä päivää on odotettu. Neljässä vuodessa ehtii saada tarpeekseen lukio-opiskelusta, Junttola naurahtaa.
Nelivuotisesksi Junttolan lukiourakan venytti vaihto-oppilasvuosi. Yhdysvalloissa Minnesotassa vietettyä vuotta hän pitää koko lukioajan parhaana kokemuksena.
– Vaihtarivuosi antoi paljon. Englannin kielen taito parani merkittävästi, opin uuden kulttuurin ja kasvoin ihmisenä valtavasti. Palasin Liminkaan ja aloitin lukion toisen vuoden itsenäisempänä ja rohkeampana minänä, Junttola muistelee.
Hän kuvailee lukio-opintoja Amerikassa monin tavoin helpommiksi kuin kotimaassa.
– Opin arvostamaan myös suomalaista koulujärjestelmää uudella tavalla. Suomalainen lukio haastaa opiskelijoita enemmän, ja pelkästään hyvällä tavalla.
Sanni Junttola aloitti ylioppilakirjoitusurakkansa abivuotensa syksynä.
– Aloitin itselleni helpoimmasta aineesta eli englannista. Se menikin hyvin, sain siitä E:n.
Keväällä hän kirjoitti äidinkielen, historian, lyhyen matematiikan, saksan ja ruotsin.
– Olen tyytyväinen ylioppilastodistukseeni kaikilta osin. Arvosanat ovat juuri sellaisia kuin odotinkin niiden olevan. Eniten panostin historiaan ja itselleni vaikeimpaan aineeseen ruotsiin. Historiasta sain E:n ja ruotsista uusinnan jälkeen M:n.
Sanni Junttola kertoo juhlivansa ylioppilaaksi valmistumistaan perinteisesti. Juhlat pidetään kotona ja vieraslistalla on noin viisikymmentä nimeä.
– Leipomiset on jo hyvässä vauhdissa!
Tuoreen ylioppilaan kesäsuunnitelmiin kuuluu rippikouluisosen ja -yövalvojan hommia ja kesästä nauttimista.
– Amerikkalainen host-perheeni tulee juhannukseksi kylään. Odotan heidän tapaamistaan innolla sillä ikävä on ollut kova.
Alkukesään kuuluu myös jännityksensekaista pääsykoetulosten odotusta. Junttola havittelee opiskelupaikkaa Oulun yliopistosta englantilaisen tai germaanisen filologian parista.
– Mikäli saan opiskelupaikan yliopistosta, lähden varmasti vaihtoon uudelleen, Junttola suunnittelee.
Kun tuoreelta ylioppilaalta kysytään, missä hän näkee itsensä kymmenen vuoden kuluttua, syntyy ensin pitkä hiljaisuus:
– Olen kolmekymmentä. Minulla on toivottavasti perhettä ja vakituinen työpaikka, ehkä kielten opettajana. Sitä en osaa sanoa, olenko Suomessa vai ulkomailla, kaikki on mahdollista, Junttola vastaa lopulta.
Hymy on herkässä myös Oulun seudun ammattiopiston Kempeleen yksikössä yhdistelmäajoneuvonkuljettajan ammattituotkinnon suorittaneella hailuotolaisella Matti Viitaluomalla.
– Helpottunut on paras sana kuvailemaan tämänhetkisiä tunnelmia, hän sanoo.
Vaikka rekkakuski oli Viitaluoman haaveammatti jo pikkupoikana, meinasivat opinnot jäädä kesken toisen vuoden alussa.
– Meinasi tulla pieni motivaatiopula, mutta onneksi sain alan töitä, se toi uutta intoa opiskeluun, hailuotolaisnuorukainen muistelee.
Viitaluoma on ollut oululaisen piharakennusten toimittajan palkkalistoilla koneenkuljettajana siitä lähtien, kun hän täytti 18 vuotta. Saman yrityksen palveluksessa vierähtää tiiviisti tuleva kesäkin.
– Näillä näkymin töitä on siihen saakka, kunnes lähden armeijaan eli tammikuuhun, Viitaluoma iloitsee.
Hän uskoo ja toivoo viihtyvänsä armeijan harmaissa vuoden päivät.
– Ei voi jäädä velipoikia huonommaksi, hän naurahtaa ja paljastaa haaveilevansa myös rauhanturvaajan tehtävistä.
Pesäero kotipitäjään Hailuotoon on edessä väistämättä, mutta Viitaluoma uskoo asettuvansa tulevaisuudessa synnyinmaisemiin. Haaveissa on myös oma kuljetusalan yritys.
– Linja-autokorttikin olisi mukava suorittaa jossain välissä, sitten olisi taskussa kaikki mahdolliset ajokortit joita Suomen teillä vaaditaan.
Liian tarkasti hän ei kuitenkaan halua alkaa tulevaisuuttaan suunnittelemaan.
– Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan!
Matti Viitaluoma juhlii valmistumistaan perjantaina kotonaan Hailuodossa kakkukahvien merkeissä.
– Samalla tulee juhlittua synttäreitäkin, huomenna torstaina 2.6. 19 vuotta täyttävä Viitaluoma tuumaa.