Luonnonvarakeskuksessa tutkimusprofessorina toimiva Kristiina Regina antoi käytännön vinkkejä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi turvemaavaltaisessa Siikajokivarressa.
– Jos tarvitsee uutta peltoa, miettisin ensin kaikki muut vaihtoehdot kuin metsän raivaamisen pelloksi. Meillä on ollut käynnissä kehitys, että viljely siirtyy kivennäismailta turvemaille.
Vaikka muutos on ollut muutamassa vuodessa vain 8 prosentista 11 prosenttiin, on turvemaiden viljelyosuuden kasvun vaikutus päästöihin merkittävä.
– Tavoite on vähentää päästöjä. Ensin pitäisi raivauksen sijaan miettiä lisämaan saamiseksi tilusjärjestelyä, pellon vaihtoa ja kivennäismaan raivausta.
Alueilla joilla on jo runsaasti turvemaita viljelyksessä kannattaa mieluummin valita viljelyyn monivuotinen kasvi kuin yksivuotinen kasvi. Kun turvepellon uudelleen ojitus tulee ajankohtaiseksi, voisi miettiä, onko pelto niin hyvässä kunnossa, että sille on kannattavaa tehdä ojainvestointi vai olisiko alueelle muuta käyttöä.
– Kannattaisiko kokeilla vähän korkeammalla veden pinnalla viljelyä? Kaikki se turve, mikä on veden pinnan alapuolella on turvassa hajotukselta.
Turvekenttiä palautuu Siikajokivarressa turvetuotannosta maanomistajien käyttöön.
– Niissä on todella vähän turvetta jäljellä. Jos joutuu valitsemaan turvekentän ja metsästä raivaamisen välillä niin mieluummin otetaan peltokäyttöön entinen turvekenttä. Tosin metsitys tai ennallistaminen olisivat vielä parempi vaihtoehto turvetuotannosta vapautuvan alueen jatkokäytölle, mietti Kristiina Regina.
Orgaanisten maiden ongelma on, että maaperässä oleva eloperäinen aines hajoaa. Hajoaminen vaikuttaa sekä pellon viljelyominaisuuksiin että ympäristökuormitukseen.
– Oleellinen asia on, miten viljelylliset asiat ja ympäristöasiat saadaan sovitettua mahdollisimman hyvin yhteen. Tiedetään, että maatumista voi hidastaa esimerkiksi säätösalaojituksilla. Meillä on keinoja olemassa, mutta miten saataisiin sovitettua nämä asiat yhteen eri tilanteissa, koska ei ole yhtä ratkaisua joka sopisi kaikille tiloille, kuvaili Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan professori Laura Alakukku.
Ilmastonmuutos etenee tämän hetkisen tietämyksen ja ennusteiden mukaan.
– Periaatteessa, vaikka ilmasto lämpenee, meillä Suomessa säilyy päivän pituus, se vaikuttaa siihen, mitä kasveja voidaan viljellä, Alakukku miettii.
Lämpenemisen ohessa myös sään ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään. Tämä tietää kuivuttaa, märkyyttä, mutta myös halla voi iskeä kuten ennen, ja sitä voi tulla eri kasvuvaiheisiin.
– Myös sään ääri-ilmiöiden vaikutus pitää sovittaa tähän asiaan. Tämä vaatii paljon töitä sekä tutkijoilta että viljelijöitä, viljelijät ovat hyviä keksimään ratkaisuja omista lähtökohdistaan.
Sään ääri-ilmiöt ovat näyttäytyneet heinä-elokuun vaihteessa myös Siikajokivarressa, kun helleviikon jälkeen neljän päivän sisällä oli kolmena yönä pakkasta. Luotettava tieto pakkasesta jäi peltopäivän järjestämiseen osallistuneen Mika Räbinän pelloilla olleisiin antureihin, joista oli luettavissa, että 6. elokuuta aamuyöstä oli kuusi tuntia pakkasta. Kireimmillään ammattiviljelijän perunamaalla tuhoa tehnyt pakkanen oli kuuden aikoihin - 4,2 astetta.
Siikajokinen lihakarjatilallinen Antti Mäkinen oli Peltopäivän antiin tyytyväinen.
– Päällimmäisenä päivästä jäi mieleen, että pitää varautua ääri-ilmiöihin ja tehdä säätösalaojituksia jatkossakin.
– Useampia hankkeita on menossa hiilen sidontaan. Mielenkiinnolla odotetaan tuloksia niistä. Vähän on kesken laskentakaavat.
Turvepeltojen ilmastokestävä viljely
Turvepelto tuottaa päästöjä jo pelkällä olemassa olollaan, jos se on kuivatettu.
Viljelykasvin valinnalla voi vaikuttaa turvemailta tuleviin päästöihin. Yksivuotista kasvia suositeltavampaa on nurmi, metsittäminen tai alueen ennallistaminen.
Pellosta voi tehdä hiilinielun lisäämällä eloperäistä ainesta maahan kasvattamalla nurmea ja käyttämällä eloperäistä lannoitusta.
Kosteikkoviljely on tehokas keino päästöjen pienentämiseen ja pitää hiilen siellä minne sitä jo on varastoitunut.
Kosteikkoviljely sopii pelloille, jossa turvekerros on paksu ja vettä on saatavilla. Otollisimpia ovat pellot joiden käyttöaste on alhainen.
Jos olemassa olevista turvepelloista ennallistettaisiin tai otettaisiin kosteikkoviljelyyn yksi prosentti, se vastaisi jo 10 prosenttia maatalouden kokonaispäästöistä.
