Kempele Kansanedustaja Hanna Sarkkinen (vas.) tutkii Kempeleen kotiseutumuseon pihassa sijaitsevaa turpasmökkiä. Museota kansanedustajalle esittelevä museonhoitaja Jaana Koski kertoo, että tällainen mökki on ollut tyypillinen vain Rantalakeuden alueella. Muualla tehdyt turpasmökit olivat toisenlaisia.
– Itse asiassa turpasmökki on ainutlaatuinen lakeuden alueen rakennusmuoto, jollaisia ei muualta Suomesta tunneta. Turvekammeja ja turvemökkejä sen sijaan tunnetaan, ja niissä rakennusaine on turve. Turpasmökin rakennusaine on silkka tiivis maapohja, Koski selvittää.
Sarkkisen ja Kosken välille löytyy helposti yhteinen sävel. Molemmat ovat valmistuneet Oulun yliopiston historian laitokselta ja jakavat yhteisen mielenkiinnon kohteen.
Sarkkinen vieraili Kempeleen museolla Suomen Museoliiton organisoiman Kutsu poliitikko museoon -kampanjan merkeissä. Museokäynnille kutsutut poliitikot on tarkoitus tutustuttaa paitsi museon toimintaan, myös sen yhteiskunnalliseen merkitykseen.
– Laitoin kutsun ensin tietysti pääministeri Juha Sipilälle, mutta tiesin hänen olevan hyvin kiireinen. Sitten tulikin mieleeni, että Hanna voisi varmaan ehtiä tänne, Koski kertoo.
Paikalle kutsuttiin myös kaikki kempeleläisvaltuutetut. Alkuviikon aikana heitä oli käynyt vasta kaksi, ja torstaina paikalle tuli Sarkkisen mukana Sari Janatuinen (vas.).
Sarkkinen sanoo, että ainoastaan Kempeleestä tuli tutustumiskutsu. Kollegat eivät ole hänen tietääkseen saaneet ainoatakaan kutsua.
– Itse innostuin asiasta ja ajattelin, että olisi kiva tutustua Kempeleen museoon. En muistaakseni ole tätä ennen käynyt täällä koskaan – ellen sitten ihan lapsena asuessani Oulunsalossa.
Sarkkisen mielestä museot tekevät tärkeää työtä kulttuurin ja yhteisen perinnön säilyttämiseksi. Vaikuttaa siltä, että viime vuosina on ruvettu yhä enemmän arvostamaan myös arjen ja pienen ihmisen historiaa.
– Marginaalissa olevat ihmiset ja arjen ilmiöt ovat nousseet yhä enemmän esiin, ja se näkyy esimerkiksi television historiadokumenteissa. Juuri kotiseutumuseot ovatkin tehneet arjen historiatyötä tosi pitkään. Täällä ei kerrota suurmiesten vaan tavallisten ihmisten elämästä ja ammateista, Sarkkinen sanoo.
– Ehkä nämä asiat ovat nousseet esiin myös siksi, että on kulunut sata vuotta sisällissodan syttymisestä. On pohdittu köyhän kansan elinolosuhteita ja sitä, miksi sotaan ajauduttiin.
Koskikin muistuttaa siitä, että kotiseutumuseo on ”tavallisten ihmisten” museo. Varakas Matturin talokaan ei ollut mikään kartano, jossa olisi eletty muusta yhteisöstä vieraantunutta elämää.
Kotiseutumuseot saavat valtion kassasta varoja vain hyvin niukasti, ja toiminta pyörii kunnan rahoituksen varassa. Valtion harkinnanvaraisille avustuksille Koskella olisi käyttötarkoitus:
– Käyttäisin ne mieluummin henkilöstön palkkaamiseen kuin vaikkapa kattojen uusimiseen tai rakennusten kengittämiseen, joihin muutama tuhat euroa ei edes riitä. Museossa olisi talvikaudellakin paljon tekemistä, esimerkiksi luetteloimista.
Kempele Akatemian johtaja Anne Toppari huomauttaa, että museoiden saamat avustussummat ovat tosi pieniä, kun niitä vertaa vaikka kirjastotoimen saamiin avustuksiin. Kuitenkin esimerkiksi Kempeleen kotiseutumuseon kesäinen ohjelma- ja tapahtumatarjonta tavoittaa monia sellaisiakin ihmisiä, joille on liian korkea kynnys osallistua vaikkapa Pirilä-salin tai kirjaston tapahtumiin.
– Tänne on helppo tulla ja täällä on helppo olla. Tänä vuonna museon tapahtumissa on ollut yli 6 000 kävijää, kun aiemmin kävijöitä saattoi olla muutama sata vuodessa.
Valtion ensi vuoden talousarvioesitykseen on varattu museoita varten vajaan 20 miljoonan euron määräraha. Jos se hyväksytään, summa olisi suunnilleen samaa tasoa kuin viime vuonna.
Hanna Sarkkinen haluaisi nostaa ensi vuoden vaalikeskusteluissa esiin tärkeäksi kokemansa teeman:
– Onko liikaa, jos valtion budjetista varataan yksi prosentti kulttuurille, kun mietitään mikä sen merkitys on paikallisesti ja valtakunnallisesti? Meitä on vain yksi suomalainen kansa, joka vaalii suomalaista kulttuuria. Myös kulttuurin vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja talouteen ovat nykyään hyvin tiedossa: kulttuuripanostukset maksavat itsensä rahallisesti takaisin, Sarkkinen muistuttaa.
– Kempeleessäkin huomaa, miten kotiseutumuseon toiminnalla on paikallisesti iso merkitys. Muualta muuttaneet voivat museoissa löytää juuret ja kiinnittyä paikkakuntaan ja sen historialliseen jatkumoon.
Oulun kaupunki hakee parhaillaan Euroopan kulttuuripääkaupungin asemaa vuodeksi 2026. Sarkkinen tähdentää, että hakuvaihe on prosessi, joka koskettaa koko seutua. Myös Toppari toivoo, että Suomi 100 -juhlasta alkanut hyvä yhteistyö Oulun seudun kuntien kanssa saisi jatkoa.
– Voisimme järjestää yhteistyössä vaikka Taiteiden yön tai muita tapahtumia. Yhdessä voisi syntyä monia uusia, toteutettavia ideoita.