Perheen 6-vuotias poika sekä 3- ja 1-vuotiaat tytöt eivät ole koskaan olleet päivähoidossa. Lapset ovat saaneet viettää ensimmäiset ikävuotensa kotona vanhempiensa hoteissa. Vanhemmat ovat kantaneet hoitovastuuta tasapuolisesti.
Tällä hetkellä perheenisä on työelämässä ja hänen lasten kanssa viettämänsä aika painottuu iltoihin ja viikonloppuihin.
Koti-isyyskin on tässä perheessä tuttua.
Tuomas jäi ohjelmistokehittäjän työstään pitkälle vanhempainvapaalle esikoisen ollessa puolen vuoden ikäinen.
– Silloin hoksasin, että tykkään tästä. Se oli meille vuoronvaihto: vaimo sai palata työelämään ja minä jäin kotiin, Tuomas toteaa.
Toisen lapsen kohdalla Tuomakselle oli selvää, että hän jäisi jossain vaiheessa kotiin lasten kanssa.
– Se on mahdollisuus tutustua omaan lapseen ja myös lapselle mahdollisuus tutustua omaan vanhempaan. Kotona ollessa ymmärrys perhe-elämää kohtaan kasvaa. Työelämän kannaltakin se on voitto. Me olemme nähneet tämän win-win-win ja vielä kerran win-tilanteena. Tässä järjestelyssä kukaan ei häviä.
Isä jäi puolentoista vuoden mittaiselle hoitovapaalle, kun tytär oli reilun vuoden ikäinen. Noihin aikoihin sai alkunsa myös Isäkuukaudet-blogi.
– Blogi tarjosi henkireiän ja erilaisen haasteen mitä kotona lasten kanssa oli. Kotona haasteena oli lähinnä saada lapset vaatteisiin, mies hymyilee.
Tuomaksella oli jonkinlainen ennakkokäsitys koti-isyydestä, mutta siitä huolimatta roolin kokonaisvaltaisuus pääsi yllättämään.
– Hengähdystaukoja ei ole. Arki on saatava sille mallille, että se hengähdyshetketön aika on mukavaa. Toisaalta on vapaus lähteä vaikka Nallikariin tai kirjastoon silloin, kun huvittaa. Viihdyin hyvin kotona lasten kanssa. Sen kuitenkin huomasin, että rutiinien on oltava kunnossa.
Blogipostauksista tuli hänelle tapa tallentaa arkisia tapahtumia ja omia kokemuksia.
Vaikka hoitovapaa päättyi, jatkaa blogi edelleen elämäänsä. Kirjoittaminen on freelancer-toimittajan töitä ajoittain tekevälle Tuomakselle mieluista.
Vuoden 2016 lopussa syntyi perheen kolmas lapsi ja Tuomas sai soiton Vauva-lehden silloiselta päätoimittajalta. Isäkuukaudet-blogi oli tehnyt vaikutuksen perhemyönteisellä otteellaan.
– Minua pyydettiin mukaan blogiyhteisöön. Ensin mietitytti vauva.fi-keskustelupalstan huono maine, mutta tarkempi tutustuminen Vauva-lehden saitin sisältöön sai mieleni muuttumaan, Tuomas kertoo.
Blogi siirtyi Vauva- ja Meidän Perhe -lehtien alle ja Tuomas sai kolumnistin paikan.
Kirjoitusten lukijamäärät moninkertaistuivat. Vaikka alusta vaihtui, säilyi postausten sisältö pääpiirteittäin samana.
Aiheet liikkuvat perhearjen pyörityksessä ja lasten kehitysvaiheiden pohdinnassa. Arjesta kumpuaa aiheita enemmän kuin ehtii kirjoittaa.
– Jonkin verran kirjoitan myös sellaista, mistä voi olla toisillekin hyötyä. Esimerkiksi turvaistuinten vertailusta. Olen kirjoittanut myös leipomisesta ja painajaisunista. Niihinkin on varmasti kiva lasten kanssa joskus myöhemmin palata, Tuomas arvelee.
– Kirjoittaminen painottuu usein iltaan, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Arjen tilanteita voi tallentaa myös päivän aikana ja tehdä postauksen osissa. Se on erilaista kuin toisen harrastukseni pyöräilyn kanssa, joka vaatii aina vähintään tunnin keskeytyksetöntä aikaa, hän jatkaa.
Kesän kynnyksellä perheen roolijako menee jälleen uusiksi: Soile lähtee töihin ja Tuomas jää hoitovapaalle puoleksitoista vuodeksi.
– Lasten kanssa on oltava nyt. On turha herätä, kun lapsi on kymmenen vuotta, että oltaisiinko yhdessä, Tuomas perustelee.
Nyt edessä on hiukan erilainen arki, sillä esikoinen siirtyy syksyllä opintielle. Tuomas kertoo hyppäävänsä mielellään tuttuihin koti-isän saappaisiin sekä arjessaan että blogissaan.
– Odotan sitä todella innoissani. Töissäkin on ollut kyllä innostavaa, mutta luotan siihen, että työelämä odottaa.
Tuomaksen blogi löytyy täältä.