Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Tun­tu­rin talvi

Laiska aurinko,

runsaat ruskot,

hehkuvat heijastukset,

hämärän kapalot kaiken yllä.


Kirren kohmeinen kämmen,

pilvvien pörröinen pöllytys,

pumpulinen pehmeys,

hetkellinen valkeus,

pimeän viipyvä suudelma,

huuruinen hurme kaamoksen kaikkeudessa,

jälkiä lumessa.


Sukkamaista suppua,

tykkyjen tylleröitä,

luolamaisia kuusten kohtuja,

haltioiden huokauksia,

menninkäisten majoja,

keijujen kuiskauksia,

sadun syliä.


Aavemainen lakeus,

timanttihanget,

auringon arka hymyily,

pisara kiteessä,

tuulen soitto,

tuoksujen tuulahdus,

sumunsekainen sarastus,

mystiikan maku.


Jäätyneen nuoskan kiitävä kutsu,

puron riehakas riemu,

valtaavaa valoa,

jääpuikkojen jäähyväisiä,

syklistä sykkettä,

aistien ylellisyyttä,

harmoniaa.


Hiipuvan valkean hehku,

hangen itku

kyyneliinsä vajoten

uuden upean tieltä,

jälleensyntyminen pimeän povelle.