Ilmassa oli Niittareiden osalta revanssin hakua. Lokakuun aiempi paikallisottelu päättyi oululaisten 6-5 voittoon tiivistunnelmaisessa trillerissä. Pohjoisen joukkueet ovat edenneet lähes samaa tahtia sarjataulukossa.
Katsomon tunnelma ei tuntunut latistuvan, vaikka vieraat saivat salama-alun ja menivät johtoon 36 sekunnin pelin jälkeen. Niittarit hallitsi peliä, mutta vieraat käyttivät paikkansa kirurgisella tarkkuudella jopa alivoimalla. Ensimmäiselle tauolle mentiin 1-3-lukemissa.
Tuposlaiset Eemil Savela ja Paavo Pelkonen ovat käyneet katsomassa Niittareiden pelejä ahkerasti syksyn aikana. Sunnuntain derby-tunnelma näkyi ja kuului isompana metakkana ja meininkinä, jonka täysi tupa tuotti.
Tauon tappiotilanne ei vie mieltä maahan. Peli on periaatteessa hallinnassa.
– Merikoski tuntuu tänään tietävän sählyn periaatteen Liminkaa paremmin: maaleja tekemällä voittaa pelin, Savela analysoi.
LNM on 1. divisioonassa kolmantena. Tuposlaiset myöntävät olevansa hieman yllättyneitä sijoitukseen, mutta toisaalta joukkue on tänä vuonna niin nimekäs ja laaja, että unelma kolmen joukkoon pääsystä ja noususta liigaan on aivan realistinen.
– Hiltunen ja Saukko ovat vilttiketjussa tänään. Se kertoo, että rosteri on kova, Savela summaa.
– Mutta onko tällä alueella vielä resursseja kahdelle liigajoukkueelle?, Pelkonen pohtii.
Ottelu päättyi lopulta Merikosken 4-8 voittoon. Vierasjoukkue lähti peliin tarkan puolustuspelin kautta ja liminkalaisten oli vaikea löytää aukkoja tiiviistä viisikosta. Tarvittava pelirohkeus blokin murtamiseen löytyi vasta viimeisessä erässä. Mutta Merikoski oli koko pelin murhaavan tehokas: liminkalaisten verkko tuntui heiluvan lähes jokaisesta paikasta.
Niittareiden valmentaja Harri Naumanen ei hätkähtynyt tappiosta. Ajoittaiset alisuoritukset ja horjahdukset kuuluvat peliin ja ovat ymmärrettäviä uuden valmentajan alaisuudessa, eikä isossa kaavassa ole syytä muuttaa mitään. Virheistä toki pitää oppia ja jatkaa eteenpäin.
– Kausi on ollut nousujohtoinen ja hommat ovat toimineet hyvin. Projekti on hyvällä mallilla pitkällä tähtäimellä. Joukkue alkaa olemaan samalla sivulla ja ajattelee pelistä samalla tavalla, Naumanen kertoo.
Työstämistäkin on. Vaikeilla hetkillä ajaudutaan vanhoihin tapoihin. Se kertoo, etteivät uudet ajatukset ole vielä täysin iskostuneet.
Uusi valmennustiimi on hakenut joukkueen rajoja. Se on ymmärrettävästi johtanut horjahduksiin. Pohjakosketus koettiin ennen joulua, kun joukkue otti kahdessa kotiottelussa turpaan maalierolla 7-22. Samaan syssyyn sattui loukkaantumissuma ja flunssakin verotti kokoonpanoa.
– Sen jälkeen piti analysoida, missä joukkueen rajat menee ja mihin suuntaan pelitapaa viedään. Silloin mentiin yliaktiivisuuden puolelle ja jälki katosi. Joulun jälkeen lähdettiin monipuolistamaan peliä, ettei mentäisi aina kaasu pohjassa.
Oulun Luistinseurasta tuttu, viime vuodet Saksan huippuseura UHC Sparkasse Weissenfelsissa pelannut ja sitä valmentanut Naumanen on halunnut tuoda organisoidumpaa pallollista peliä Niittareille.
– Tarkoitus on, että jokainen tietää, mitä tehdä kentällä, miten tehdä tilaa ja hakea maalipaikkoja sekä liikuttaa vastustajan puolustusta niin, että tilaa syntyy.
Pallottomaan peliin hän on tuonut aktiivisuutta eli pallo pyritään riistämään mahdollisimman nopeasti takaisin.
Edessä on runkosarjan kriittiset hetket. Niittareiden helmikuuhun mahtuu kuusi ottelua, kaikki kotona. Ja koska sarja on tasainen, voi parilla tappiolla tai voitolla liikahtaa monta sijoitusta sarjataulukossa.
