LIMINKARitva Sassali näyttää meille valokuvaa. Siinä hän nojaa kaksikerroksisen talon kokoiseen siirtolohkareeseen. Vaikuttava kuva on otettu Inarissa Pielpajärvelle menevän polun varrella vuosia sitten. Kivenjärkäle symboloi niin hyvin Sassalin äskettäin perustamaa yritystä, että se löytyy myös yrityksen nimestä: Psykoterapiakeskus Graniitti.
Valtaisa kivi kuvaa sitä ahdistusta, jonka kriisiin joutunut ihminen usein kokee. Monet tuntevat olevansa puristuksissa jättijärkäleen alla. Mutta kuten kiveä, myös ongelmaa vasten voidaan terapiassa nojata. Sitä voidaan kiertää ja tutkia. Siitä voidaan löytää myös hyvän aineksia. Graniittinen lohkare kertoo myös siitä peruskalliosta, joka meidän jalkojemme alla on.
– Meiltä kaikilta löytyy jotain pysyvää ja turvallista, joka auttaa meitä jaksamaan ja pitää meidät hengissä, sanoo Sassali.
– Aina on olemassa toivon kipinä.
Limingan seurakunnassa diakonina työskentelevän Sassalin mielessä alkoi kypsyä ajatus psykoterapiaopinnoista, kun hän huomasi psykoterapiassa käytettyjen työkalujen olevan hyvin käyttökelpoisia arjen työssä. Sassali on työskennellyt Limingan seurakunnan palveluksessa vuodesta 2013 lähtien ja tehnyt paljon yksilö-, perhe- ja parisuhdetyötä.
– Kun kohtasin kriisissä olevia ihmisiä, huomasin psykoterapiassa käytettyjen kysymysten auttavan heitä eteenpäin. Usein meidän välillemme syntyi hyvä vuorovaikutus, luottamus ja dialogi. Tuli tunne, että juuri tätä minä haluan tehdä. Tästä voisi tulla minun ”eläkevirkani”, kun en ole enää ihan tyttönen, Sassali naurahtaa.
Sassali valmistui psykoterapeutiksi joulukuussa 2016 Oulun yliopistosta. Pitkän valmisteluprosessin jälkeen hän sai Valviralta luvan yksityisen terveydenhuollon palveluiden antamiseen ja yritystoiminnan aloittamiseen. Psykoterapiakeskus Graniitti avasi ovensa alkuvuodesta.
– Haluan tehdä tätä työtä Lakeuden alueella, sillä tiedän tarvetta sille olevan. Terapiapalveluita saadakseen ei ole välttämätöntä lähteä aina Ouluun asti.
Sassali jatkaa edelleen seurakunnan palveluksessa, ja terapiavastaanottoa hän pitää iltaisin ja viikonloppuisin.
Sassali puhuu paljon toivosta, sillä sitä liekkiä hänen on varjeltava ja vahvistettava. Masentunut, ahdistunut ja kriisissä oleva ei välttämättä tätä liekkiä havaitse, koska keskittyy usein vain niihin asioihin, jotka ovat huonosti. Sassali puhuu raiteilla ajamisesta: juna menee samaa raidetta eteenpäin, eikä uutta suuntaa tai vaihtoehtoja löydy.
– Usein masentuneen tai ahdistuneen ihmisen ajatukset jumittuvat ja yksipuolistuvat. Jos niihin löytää uusia näkökulmia, ongelmatkin voivat lähteä avautumaan.
– Joskus saa jumpata pitkäänkin, että pystyy muuttamaan ajatuksiaan ja toimintatapojaan toiseen suuntaan. Terapiassa varaudutaan myös tulevaan, varsinkin jos käsitellään riippuvuuksia. Repsahduksia voi sattua, mutta terapiassa annetaan välineet mennä niiden yli.
Hän puhuu myös sisusta ja siitä, miten se näkyy esimerkiksi masentuneen elämässä.
– Sisu voi olla sisäistä voimaa ja ylimääräistä energiaa. Se voi olla myös päättäväisyyttä tehdä elämässään muutos. Eniten sisua vaaditaan silloin, kun siirrytään muutoksen suunnittelusta sen toteutukseen. Ja aina on muistettava: takapakki ei ole katastrofi ja virheistä voi oppia.
Usein Sassalillekin tulee asiakkaita, jotka toivovat häneltä neuvoja ja ohjeita.
– Jokainen tekee itse työn ja löytää ratkaisut. Minä voin tarkastella asioita hänen rinnallaan ja antaa esimerkiksi kotitehtäviä: pyytää piirtämään vaikkapa unelmakartan, jota myöhemmin tutkitaan.
Tärkeät kysymykset ovat usein yksinkertaisia. Mikä on tärkein asia, minkä haluaisi muuttuvan? Kuinka olet selviytynyt tähän asti? Miten aiemmin olet onnistunut tai selviytytynyt?
– Psykoterapiasuuntauksena on ratkaisukeskeisyys. En kysy miksi, vaan miten. Joskus jopa kymmenen käyntikertaa voi riittää jonkin ongelman ratkaisemiseksi. Mutta liikkeelle on hyvä lähteä ajoissa, ettei tilanne kriisiydy – oli kyseessä sitten masennus, ahdistuneisuus, paniikkihäiriö, riippuvuus tai suru, josta ei pääse yli.
Jos Sassali näkee, ettei asiakkaalla ole voimavaroja auttaa itseään, hän ohjaa tämän eteenpäin, esimerkiksi lääkärille.
– On muistettava: tunnelin päässä on aina valoa. Tärkeintä on, että oppii tunnistamaan tunteensa ja puhumaan niistä.