Tänä kesänä Seinäjoen Tangomarkkinoilla voi kuulla kaikuja lakeudelta. Tyrnäväläislähtöinen Jarno Kokko on mukana laulukilpailun finaalikuusikossa. Kokko ei ole mukana ensikertalaisena - mies esiintyi loppukilpailussa myös vuonna 2014. Tuolloin kruunu jäi saamatta.
– On todella tärkeää, että tuo rohkeasti itseään esille, eikä jää piilottelemaan. Neljä vuotta sitten olin vähän katselemassa takaapäin, että miten tuota hommaa hoidetaan. En osannut oikein olla mukana siinä. Mutta nyt ollaan paljon fiksumpia ja tiedän mitä tuollainen kilpailu vaatii.
Vahvuudekseen Kokko arvelee monipuolisuutta. Ja ylipäänsä sitä, että hän on oppinut viime vuosina paljon musiikista. Mies on keikkaillut muutaman vuoden tanssi- ja bilebändin kanssa ja tätä aikaa Tyrnävän kasvatti kuvailee eräänlaiseksi musiikin korkeakouluksi. Esiintymisvarmuutta on tullut rutkasti lisää. Internetin vedonlyöntisivustoilla Kokkoa on povattu jopa ennakkosuosikiksi.
– Se on hyvä asia! Ehkä se luo vähän uskoa omaan tekemiseen. Tuntuu ilman muuta mukavalta, mutta en pysty näkemään itseäni ennakkosuosikkina. Jos tietäisin, että pystyn laulamaan korkeammalta tai pidempään kuin muut, niin ehkä sitten. Tässä on kuitenkin kyse mielipiteistä.
Kokko ei ole laulanut kilpaa kovinkaan paljon. Tämän kesän kuninkuuskisa on miehen laskujen mukaan neljäs laulukoitos, jossa hän on mukana. Kilpailut ovat tangofinalistin mielestä hyviä näyteikkunoita, vaikkei hän niitä paljoakaan kierrä.
– Tangomarkkinoilla on niin suuri yleisöpohja, että se on ehdottomasti hyvä tapa päästä pinnalle. Totta kai pienemmätkin laulukilpailut ovat, ainahan siellä joku näkee. Jos ei esiinny missään, kukaan ei huomaa. Ei meikäläistä ole vielä kukaan tullut kotiovelta hakemaan. Kohta voi tullakin, mies naurahtaa puhelimeen.
Laulukilpailussa täytyy luonnollisesti osata laulaa, mutta pelkkä tekninen osaaminen ei riitä. Tango - ja laulaminen muutenkin - on ennen kaikkea tunnetta ja tulkintaa.
– Jos rumasti sanotaan, niin olen pyristellyt teknisestä suorittamisesta eroon. Välillä se pulpahtelee pintaan, jos esitettävänä on vaikeampi kappale. Kyllä se on kuitenkin tunne, joka tekee laulusta musiikkia.
Tangolaulajan heikkoutena on aiemmin ollut loputon itsekriittisyys. Epärealistiset ajatusmallit ovat jarruttaneet kehittymistä. Ei Kokko vieläkään pidä itseään maailman parhaana laulajana, mutta nyt miehestä tuntuu siltä, että hänellä voisi olla jotain annettavaa suuremmalle yleisölle.
– Ennen olin todella tarkka siitä, että kaikki pitää saada kohdilleen. Olen päässyt irti ylimääräisestä hinkkaamisesta, ja laulamisesta on tullut paljon mukavampaa. Treenaaminen on minulle nyt enemmän sellaista mielikuvaharjoittelua. Saatan laulaa biisin ääneen vain pari kertaa, mutta harjoittelen sen muuten - sanat ja kaikki - omassa päässäni.
Kokolla on pitkästi klassisen musiikin taustaa ja alan opintoja Oulun konservatoriosta ja Sibelius-Akatemiasta. Ensikosketuksen säveltaiteeseen mies sai kuitenkin Tyrnävän kellaribändeissä. Silloin genrenä ei suinkaan ollut tango tai iskelmä, vaan räyhäkäs punk ja raskas metallimusiikki.
– Olisi itseasiassa mukava käydä joskus vähän kokeilemassa, että miten sellainen musiikki tänä päivänä lähtee. Meillä oli hyvä meininki Tyrnävällä silloin. Siellä ne juuret ovat. Ja hyvät juuret ovatkin!
Kotiseudulleen Kokko palaa aina, kun se on mahdollista. Etelä-Suomesta vain on kovin pitkä matka ja pidempiä vapaita valitettavan harvoin.
– Erityisesti minulla on jäänyt Tyrnävästä mieleen mukava nuoruus ja luonto. Asun nyt pääkaupunkiseudulla, mutta onneksi tuossa kolmensadan metrin päässä, pienen metsäläntin takana, on pelto. Käyn siellä koirien kanssa kävelyllä joka päivä.
Bilebändinsä kanssa taiteilija on tulkinnut musiikkia laaja-alaisesti vanhasta swingistä bluesiin ja nykypäivän hitteihin. Miehen intohimo on kuitenkin tango. Siitä laulufinalisti toivoo itselleen tulevaisuuden polkua.
– Olen siinä mielessä vähän onneton kaveri, että ei minulla ole oikein ollut mitään haaveita. Eikä se tarkoita sitä, että elämäni olisi äärimmäisen tylsä. Minä nautin kaikesta semmoisesta, mikä on tässä ja nyt. Lähinnä haaveilen siitä, että pääsen mahdollisimman vikkelästi tekemään laulu-uraa. Ensimmäiseksi minun täytyy näyttää ihmisille, että minusta on siihen.
Viihdyttäjän työ ei ole pelkästään paistattelua valokeilassa, eikä Kokkokaan odota kaiken olevan samppanjaa ja vaahtokarkkeja. Autossa istuminen ja ainainen odottaminen ovat ammatin varjopuolia, mutta niihin täytyy vain sopeutua.
– Päämääränäni on kuitenkin olla ammattilaulaja. Eivät urheilijatkaan kitise siitä, että pitää treenata ja käydä kisoissa. Artistin arjesta on ruusuisuus kaukana, mutta se ihmisten ja yleisön kanssa oleminen, se on yhtä juhlaa!
Tangomarkkinoiden loppukuusikkoon tiensä raivannut Tyrnävän kasvatti haluaa ammattilaulajaksi.
Edellisen kerran Kokko kilpaili tangolavalla neljä vuotta sitten.
Laulaja toteaa omaavansa nyt tietoa, mitä kilpailun voittaminen vaatii.