Pariskunta sai kokea kotisynnytyksen, jollaista he toivoivat jo odottaessaan esikoistaan Seppoa. Tuolloin synnytys kuitenkin käynnistyi ennenaikaisesti.
– Nyt toisen raskauden kohdallakaan en tohtinut luottaa, että kotisynnytys onnistuu. Vasta synnytyksen loppuvaiheessa uskoin, että todella synnytän kotona, Tuija kertoo.
Tällä kertaa palaset loksahtivat kohdilleen kaikin tavoin. Synnytyksen alkuhetkikin oli perheen kannalta suotuisa.
– Synnytys sattui päiväaikaan ja kesti neljä tuntia. Seppo oli sen aikaa naapurissa leikkimässä ja hän sai tulla illalla kotiin tervehtimään pikkuvauvaa. Oli mukava yllätys, miten kaikki sattuikin niin sopivasti, Tuija kuvailee kiitollisena.
Kotisynnytys oli kätilön ammatissa toimivalle Tuijalle tuttua puuhaa, sillä hän on valmistellut niitä lukemattomia kertoja ennenkin. Nyt perspektiivi oli eri, sillä hän toimi itse synnyttäjänä.
Pienokainen nuokkuu kotisohvalla vuoroin äitinsä ja vuoroin isänsä sylissä. Tavallisesti talossa kuuluu pian kolme vuotta täyttävän Sepon ukulelen ja huuliharpun soitantaa. Nyt on poikkeuksellisen hiljaista, sillä Seppo on päiväkerhonsa pikkujouluissa. Vanhemmat kertovat isoveljen solahtaneen uuteen rooliinsa mutkattomasti.
Pariskunta ryhtyi valmistelemaan kotisynnytystä hyvissä ajoin varaamalla kätilöt, doulan ja synnytysammeen. Valmisteluja helpotti se, että Tuijalla on ammattinsa puolesta hallussaan sekä synnytyksessä käytettävää välineistöä että tietoa.
H-hetken lähestyessä tallennettiin tärkeät puhelinnumerot puhelimiin, varattiin liinavaatteita ja pyyhkeitä sekä tehtiin ruokaa pakastimeen.
– Sairaalassa synnyttäessä ne hommat hoitaa joku muu, eikä synnyttäjien tarvitse itse tehdä kotitöitä. Kotona synnyttäessä tilanne on erilainen, Tuija huomauttaa.
Synnytys meni suunnitelmien mukaisesti ja nopeasti: vauva syntyi kolmen tunnin supistelun jälkeen. Tapion mukaan epätietoisuus ei hiipinyt mieleen missään vaiheessa. Hänellä oli koko ajan luja luotto Tuijan osaamiseen.
– Meidän synnytys ei olisi voinut paremmin mennä, Tapio toteaa.
Synnytyskertomuksessa ainoana harmillisena sattumuksena esiin nousee lämpimän veden loppuminen kesken ammeen täyttämisen. Tästä huolimatta amme toimi synnytyspaikkana ja lisäksi myös ainoana kivunlievityksenä.
– Ja oli Tapiollakin iso osa kivunlievityksessä. Hän hieroi selästä aina kun pyysin. Se auttoi kovasti, Tuija kertaa.
Miehen näkökulmasta kotisynnytys oli miellyttävämpi kuin esikoisen sairaalasynnytys.
– Kaikki tuntui luonnollisemmalta ja oli helpompi toimia. Sairaalassa synnytystä hoidetaan kuin sydänkohtausta. En jaa sitä näkemystä, Tapio linjaa.
Myös Tuijalle sairaalasynnytys näyttäytyy ylilääketieteellisenä ja riskikeskeisenä. Hän muistuttaa, ettei tarvitse mennä kuin muutama vuosikymmen taaksepäin niin kotisynnytykset olivat Suomessa arkipäivää.
Kiinnostus kotisynnytystä kohtaan onkin lisääntynyt viime vuosina. THL:n mukaan vuonna 2015 Suomessa syntyi kotona suunnitellusti lähes 50 lasta. Tuija kuitenkin uskoo, että on vielä pitkä matka siihen, että kotisynnytykset synkronoitaisiin kiinteäksi osaksi terveydenhoitojärjestelmää.
Vaikka kotisynnystys oli Tuijalle ja Tapiolle luonteva valinta, he tietävät, ettei vaihtoehto sovi kaikille. Suomessa kaikille synnyttäjille suositellaan sairaalasynnytystä. Mikäli synnytys halutaan kuitenkin hoitaa kotona, tulisi synnyttäjän olla niin sanottu matalan riskin synnyttäjä.
– Äidin ja lapsen on oltava terveitä ja raskauden on oltava normaali yksisikiöinen raskaus ja sikiöllä pää alaspäin, luettelee Tuija ohjeistuksia.
Kriteerien täyttymisen lisäksi vanhempien on otettava erilainen vastuu synnytyksestä.
– Ei tämä ole joka perheen juttu. Kotona synnyttäminen vaatii tietynlaista asennoitumista ja valmistautumista, Tapio toteaa.
Kotisynnytystä vieroksutaan usein synnytykseen liittyvien odottamattomien riskitekijöiden vuoksi. Tuija ja Tapio muistuttavat, että jos jotain poikkeavaa olisi synnytyksen edetessä havaittu, olisivat he heti suunnanneet sairaalaan.
– Meillä on tästä vartin matka sairaalaan ja ajoreititkin oli jo valmiina.
Tuija kuvailee molempien lastensa syntymiä hyviksi kokemuksiksi, joissa synnytys on soljunut eteenpäin kuin viettien viemänä. Kotisynnytyksessä hän kuitenkin koki olevansa enemmän toimijan osassa, sillä hän sai tehdä päätökset itse.
Kotiympäristö myös toimi hänen kohdallaan rentouttavana tekijänä.
Erityisen lämpimänä kokemuksena hän pitää sitä, että sai ottaa tyttärensä vastaan omin käsin.
– Raskaus on symbioosin aikaa ja tuntui ihanalta, että myös synnytys oli samanlainen ja häiriötön. Yhteytemme ei katkennut siinäkään.
Synnyttämistä pohtiessaan Tuija toteaa, että lopulta tärkeintä on kuitenkin se, millainen kokemus synnytyksestä jää. Hän toivookin kaikille perheille mahdollisimman voimauttavaa synnytystä – tapahtuipa se missä tahansa.
– Onnistunut synnytys antaa hyvän pohjan äitiyteen. Kun kokee, että on osannut toimia synnytyksessä, se antaa luottamuksen myös omiin kykyihin äitinä, hän päättää.