Lumijoen uudella hirsikoululla työtään tekevillä ihmisillä on henki ahtaalla. Tunne on hyvin inhottava ja kohtuuton kun odotukset aikaisemmista homerakennuksista päästyään ovat erilaiset. Koulun sisäilmaa hallitsevat tietokoneet ovat säädetyt maailmaa pelastavalle, ilmastomuutosta torjuvalle asennolle. Rehellisen lämmityksen määrä on minimoitu. Iltaisin ja öisin koneet sammutetaan ja rakennuksen sisälle päivittäin ihmisten jäljiltä jäänyt kosteus tiivistyy rakenteisiin.
Tässä ei auta rakenteiden laatu ja laskettu toimivuus yhtään mitään. Samalla tavalla ovat tuhoutuneet Limingassa kaikki ne rakennukset, joissa ihmisiä on päivittäin paljon sisällä.
Rakentajien syyllistäminen rakennuksen käyttäjien vastuuttomasta, tietämättömästä toiminnasta ei hyödytä mitään. Ilman sisältämän kosteuden vakiokaavan ymmärtäminen pelastaisi paljon. Ilman kyky sisältää kosteutta romahtaa, kun lämpötila laskee alle kahdenkymmenen asteen. Siksi rakennuksen sisäilman lämpötilan pitäisi olla reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämmönlähteestä kauimmaisessakin pisteessä. Vanha kansa on aina ymmärtänyt rakennuksen lämmittämisen välttämättömyyden.