Tuhon tietä kuljen,
hedelmäkorini suljen
ja sen vaihdan konvehteihin
ja samalla astun tuhon teihin.
Kohoaa taas verensokeri
ja nousee painoindeksi
terveystieto tipotiessään
kädet suklaanhimon hiessään
Konvehteja vain napostelen
ei auta vaikka estelen,
on se kamala asia,
kerralla menee koko rasia.
Eikä vain yksi vaan monta
konvehtirasiaa lukematonta
jo ennen joulua tämä alkaa
loppuuko kun kevät saa jalkaa
Lihonut olen silloin ylenmäärin
kuljen kankein säärin,
vai jäävätkö eliniäksi
suklaakonvehdit tavaksi?
Kauhukuvaa monta mielessä,
samalla kun konvehti kielessä,
on se vaan niin hyvää,
suklaa ei muu mikään
Kai pitää saada kuri itselle,
ja tapa tämä lopetella,
että konvehteja ostamaan
riennän kauppaan juoksujalkaa
Tuhontietä kuljen,
kai nyt konvehtirasian suljen,
ei auta muu kuin se asia,
pois silmistä konvehtirasia!
Mutta sitä ennen,
pyydän kanssa kyynelten,
oi mulle suokaa toki
vielä yksi konvehti!