Noin vuosi sitten kirjoitin Paavo Väyrysestä tähän samaan lehteen, että ei sitä tiedä mitä se Paavokin vielä tekee. No, mitäs se Paavo teki? Hän keräsi nimiä niin paljon, että pääsi presidenttiehdokkaitten joukkoon.
Minäkin kerran ajattelin, että jos minulla olisi paljon rahaa, niin ostaisin ison talon Espoosta ja ottaisin siihen pakolaisia, mutta sehän oli vain haavilua ja osaksi valehtelua, kun en olisi saanut siitä valtiolta niin paljon korvausta, että se olisi kannattanut. Huomaatte varmaan, että olisin pääministeri.
Kyllä minua pitäisi höperö narrata, että minä lähtisin presidentiltä anomaan hallituksen eronpyyntöä, tietäen, että kaikki hallituksen jäsenet pysyvät samoissa viroissaan. Reissustahan tulisi vain U-käännös ja minä pitäisin niitä kahta puoluetta naurettavina, kun he uskoivat, että pääsevät hallitukseen. Ei, ei, eihän toki. Sehän oli vain meidän poliitikkojen tavallinen synti, sanoisin hengellisessä kokouksessa.
Olemme taas vuoden pimeimpään aikaan, se on sitä joulun aikaa. Vietämme Jeesuksen syntymäjuhlaa. Raamatussa se kerrotaan elävämmin Luukkaan evankeliumissa 2: 1-20.
Se ei ole mikään syönti- eikä varsinkaan juontijuhla, vaan täytyy myöntää, että tahtoo ne vanhat jouluruuat tulla laitettua, vaikka ne eivät niin terveellisiä olekaan. Uskon, että nytkin lapset odottavat aattoiltaa, lahjoja ja inhimillistä elämää. Jeesuskin on lahja, joka on meille annettu, että me uskomalla häneen ja pyytämällä häneltä saamme syntimme anteeksi, armosta.
Sinäkin, joka aiot nyt aattoiltana tarttua pulloon, heitäpä se tekemättä, jos voit.
Hyvää joulua kaikille!