Hento, lämmin tuuli puskee helteistä ilmaa mereltä päin. On rauhallinen aamu Oulunsalon Varjakassa: meri lepää tyynenä, jossain lentelee lokki, satama vaikuttaa uneliaalta. Tarkemmin katsoen huomaa jonkun olevan täydessä työn touhussa: Tomi Tervo se jo häärää tänä kesänä paikalle tuodun satamakahvila Hulinansa ympärillä.
Monialayrittäjän kesä on ollut työntäyteistä. Hyppy sivutoimiseksi kesäkahvilayrittäjäksi on melkoinen, kun ottaa huomioon, että päivätyönään Tervo pyörittää pieneläinkrematoriota Kempeleessä. Mutta siihen myöhemmin – annetaan Tervon kertoa suhteestaan Varjakkaan, jonka kehittäminen tuntuu olevan hänelle suorastaan intohimo.
– Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Uskon sellaiseen, ja sitä se oli, kun tähän satamaan ensimmäistä kertaa saavuin.
Kahvila oli yksi ideoista, joita Tervon mieleen ilmestyi, kun hän pohti kuinka Varjakkaa saataisiin houkuttelevammaksi. Kävijöitä alueella kesäaikaan kuitenkin riittää, niin uimareita, veneilijöitä kuin ihan vain maisemasta ja meri-ilmasta nautiskelijoita.
– Nyt meillä on viiden vuoden vuokrasopimus kaupungin kanssa tästä paikasta, jossa kahvilavaunu on, Tervo kertoo ja lupaa, ettei yritys jää yhden kesän ihmeeksi, vaan suunnitelmia sekä sen että alueen kehittämiseksi löytyy – niin pienimuotoisia, isoja ja lennokkaitakin. Kaikkea ei kuulemma tohdi edes kertoa. Kiinteä vesipiste olisi hyvä alku, pysyvä kahvilarakennuskin kelpaisi.
Nytkin kahvilan ohessa vuokrataan SUP-lautoja, kajakkeja ja polkuvenettä. Lähtökohta on kuitenkin luonnon kunnioittaminen. Siksi esimerkiksi vesijettejä Tervo ei aio valikoimaan lisätä.
– Varjakan potentiaali on ihan mieletön. Minusta tuntuu, että tämä on vähän unohdettu, että ihmiset eivät edes tiedä tällaisen helmen olemassaolosta.
Yksi innostuksen kohteista Tervolla on ollut tutkaskella vuosikymmen sitten tehtyä Varjakka 2020 -nimellä kulkevaa suunnitelmaa alueen tulevaisuudesta. Vaikka juuri mikään silloisen vision linjauksista, edes suurista sellaisista – ”Varjakasta kehittyy elämyspalvelukeskus” tai ”Vuonna 2015 Varjakka on Oulun seudun tärkein lähimatkailukohde” – ei ole toteutunut, nousee Varjakkaan Tervon ajatusriihessä silti edelleen majoituspalveluita ja kylpemiseen tarkoitettuja altaita.
– Saahan näistä haaveilla! Kaupunki on etsinyt jo pidemmän aikaa vetäjää, joka lähtisi aluetta viemään eteenpäin. Rahastahan se on kiinni, suunnitelman mukaiset visiot vaatisivat kymmenien miljoonien eurojen investoinnin.
Niin, se pieneläinkrematorio Kempeleessä – joka syntyi kysynnästä ja tarpeesta, kun aikaisemmin Mustissa & Mirrissä toiminut Tervo mietti, mille alkaisi. Nyt kolmisen vuotta pyörinyt yritys tuhkaa viikossa yli 60 lemmikkiä, ja liiketoiminnankin ohessa kulkee ajatus lähialueen tukemisesta: yli 90 prosenttia uurnista on Oulun seudulta, vaikka ulkomailta tuotuna saisi halvemmallakin, Tervo kertoo.
Laajentumistakin Tervo on suunnitellut, kunhan aikaa vain riittäisi.
– Nyt ollaan jo oman kapasiteetin äärirajoilla, joten pakko kai tässä on pian laajentaa.
– Sitä luulisi, että tällaisen vaunukahvilankin perustaminen ja pyörittäminen olisi helppoa, mutta yllättävän paljon työaikaa se on vienyt. Ja rahaa, Tervo naurahtaa.
– Mutta en minä tätä rahankiilto silmissä tee. Onpahan nuorille töitä, kun neljä kesäseteliläistä palkattiin.
Monen yrittäjän kirous, ajanpuute, on Tervonkin kiusana. Vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja, jotta voisi tehdä kaiken sen, mitä haluaisi.
– Olen myös sillä tavalla perfektionisti, etten oikein osaa delegoida hommia muille. Teen kaiken itse, Tervo toteaa, hymyssä suin kuitenkin.
– Kotonakin vaimon ja lasten kanssa olisi tietenkin kiva olla enemmän.
Tosin sielläkin ideoita ja suunnitelmia riittää: tällä hetkellä työn alla on kuulemma agilityrata vaimon harrastusta varten.
Palataan silti vielä Varjakkaan ja sen seesteiseen satamaan. Autoja ja jalankulkijoita tulee ja menee, joku piipahtaa kahvilla, ja moni ohikulkevista on Varjakan asukkaita, joita Tervo tervehtii.
– Satama-alue on vähän kuin paikallisten olohuone. Se on sosiaalinen ympäristö, jonka tunnelma kai tänne aina sitten vetää. Jos sanon pyörähtäväni täällä, niin usein huomaa, että parikin tuntia on nopeaa mennyt.
On Varjakka silti onnellisessa asemassa, vaikka suuret suunnitelmat eivät vielä ole toteutuneetkaan. Sillä on vahva sydän, tiivis kyläyhteisö ja aktiiviset asukkaat, jotka alati pyrkivät kehittämään rakasta asuinympäristöään.
– Yhdessä tekemällä saadaan Varjakkaa aina vain paremmaksi, vaikka sitten pieninkin askelin, Tervo toteaa.
Oulussa syntyneen ja tänne sittemmin takaisin opiskeluaikoina muuttaneen Tervon suonissa virtaa vahva kotiseuturakkaus.
– Ei sitä usein edes tule huomattua, mitä meillä on ympärillämme. Pitäisi ajatella ja katsella uusin silmin: mitä esimerkiksi japanilaisturisti näkee kun tulee tänne ensimmäistä kertaa? On hyvä välillä pysähtyä ja miettiä tällaista, Tervo sanoo ja katselee merelle.
Maisemaan, jossa sielu lepää.