LIMINKA Kevät on autokuumeen aikaa. Sen kouriin joutuivat aikoinaan myös liminkalaiset veljekset, Matti ja Martti Laurikkala.
Vuosi oli 1946 ja kelirikkoaika pahimmillaan, kun veljekset raapustivat nimensä vuoden 1939 Chevroletin kauppakirjaan. 250 000 markkaa oli suuri summa sodan runtelemasta kuorma-autosta, mutta Laurikkalat uskoivat vakaasti, että auto tulee vielä maksamaan itsensä takaisin.
Matti Laurikkala lopetti työnsä postihallituksella ja ryhtyi veljensä Martin tavoin autoilijaksi. Siitä alkoi Limingan vanhimman yrityksen menestystarina, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä.
– Puunajosta se alkoi ja puutahan me kiikutamme vielä tänäkin päivänä, kertaa isänsä Matti Laurikkalan jalanjäljissä myöhemmin jatkanut Kaarlo Laurikkala.
– Ensin ajoivat pisimmillään Tyrnävän Ylipäähän, ja kohta olivat jo Rovaniemellä tulipuun ajossa. Letukkaa pidettiin altavastaajana Fordien joukossa, mutta niin vain kahden viikon jälkeen isällä ja sedällä oli eniten kuutioita lanssissa. Joutuivat siinä pomot nöyrtymään.
Kaarlo Laurikkala kertoo isänsä jalanjäljillä jatkamisen olleen hänelle itsestäänselvyys jo poikasena.
– Isä opetti minut ajamaan autolla heti kun vain jalkani ylsivät polkimille. 15-vuotiaana kuljin jo isän mukana töissä apupoikana ja ajohommat aloitin saman tien kun sain ajokortin taskuuni.
ELOKUUN 20. Päivä vuonna 1968 nuori Kaarlo Laurikkala lähti kahden viikon mittaiselle Venäjän komennukselle.
– Kuusitoista vuotta sillä reissulla vierähti, Kaarlo Laurikkala toteaa.
– Ne olivat Kajaani Oy:n hommia. Ajoimme puuta uittoon Venäjältä Kiantajärvelle. Tukikohtamme oli Suomussalmen Juntusrannassa. Siellä oli niin näpsäkkä potunkeittäjä, että toin hänet puukuorman mukana Ouluun, hän hymyilee.
Sama potunkeittäjä on kuvioissa vielä tänäkin päivänä. Kaarlo ja Paula Laurikkala vihittiin vuonna 1973. Vuotta myöhemmin parista tuli sukupolvenvaihdoksen myötä yrittäjiä.
– En olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan osannut aavistaa, mille alalle työllistyisin. Paras kaverini jäi lapsena rekan alle. Tapaus sai minut pelkäämään isoja autoja kuollakseni teini-ikään saakka, Paula Laurikkala paljastaa.
Hänen työmaansa on ollut pääasiassa toimistossa, mutta alkuaikoina hän joutui toisinaan hyppäämään auton ja pyöräkoneen rattiinkin.
– Kerrankin piti ajaa auto katsastukseen. Katsastusmies nauroi katketakseen keltaisille tarralapuilleni, joilla olin merkannut, mitä virkaa on milläkin nappulalla ja vivulla.
Nuoret Laurikkalat pistivät heti isoa vaihdetta silmään. Vuonna 1987 firmasta tuli kommandiittiyhtiö. Autojen ja kuljettajien määrä kasvoi ja palvelutarjonta laajeni. Vuonna 1990 Laurikkalat hankkivat Limingan Valimotieltä hehtaarin suuruisen tontin ja 450 neliön hallin, jossa vuonna 2007 osakeyhtiöksi päivitetty yritys toimii edelleen.
Tänä päivänä Kuljetus Laurikkala Oy:n palveluihin kuuluvat puunajon lisäksi maa-ainestoimitukset hiekasta murskeeseen ja mullasta koristekiviin, vaihtolavakuljetukset- ja palvelut sekä pyöräkone- ja seulontatyöt.
– Toimintaa kehitetään jatkuvasti. Yritys on muun muassa mukana uuden kierrätysalueen rakentamisessa Liminkaan. Alueella tullaan ottamaan vastaan sen valmistuttua Oulun seudun talousalueelta muun muassa poistettavia puhtaita maa-aineksia, betonia, tiiltä, asfalttijätettä, risuja, biolietettä, hevosen lantaa, tuhkaa ja metallijätettä.
Firmassa on tapahtumassa lähitulevaisuudessa myös sukupolvenvaihdos.
– Poikamme Olli-Matti, Pekka ja Heikki ovat ottaneet kokoajan suurempaa roolia yrityksen pyörittämisessä ja me olemme jättäytyneet taka-alalle. Vielä minä yritän kirstua vartioida, mutta en enää kauaa, Paula Laurikkala sanoo ja jatkaa:
– On hyvä mieli siitä, että jatkajia löytyi omasta perhepiiristä. Neljännestä sukupolvestakin näyttäisi löytyvän kipinää alalle.
Kaarlo ja Paula Laurikkala kiittelevät yrityksen purjehtivan tällä hetkellä navakassa myötätuulessa, siitä kielii myös viime vuodet tasaisen varmasti kasvanut liikevaihto.
– Aina ei ole mennyt yhtä hyvin. Pahimpana lama-aikana autot seisoivat puoli vuottakin yhteen kyytiin. Kun töitä taas ilmaantui, sitä painettiin kaksi ja puoli vuorokauttakin yhteen kyytiin samoilla silmillä, Kaarlo Laurikkala muistelee 90-luvun alkuvuosia.
– On ollut tärkeää nähdä myös ne huonot päivät. Ilman niitä ei osaisi riittävästi arvostaa hyviä, Paula Laurikkala huomauttaa.
Hän kuvailee Laurikkaloita Matista ja Martista lähtien rohkeiksi, työtä pelkäämättömiksi puurtajiksi, jotka ovat aina osanneet arvostaa työntekijöitään.
– Hyvät työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara.
Perhe tunnetaan myös huumoristaan. Paula Laurikkalan sanoin yrittää ei jaksa, jos arki on liian totista torvensoittoa.
– Näillä eväillä on tultu tähän päivään. Toiveissa olisi, että jatketaan hamaan tulevaisuuteen.
Kuljetus Laurikkala Oy
Vuonna 1946 perustettu liminkalainen kuljetusliike.
Limingan vanhin yritys.
Tarjoaa maa- ja kiviainesten sekä puun kuljetuksia sekä seulonta- ja pyöräkonetöitä pääasiassa Oulun ja Pohjois-Suomen alueella.
Perheyritys, joka toimii jo kolmannessa sukupolvessa.
