Meillä sosiaalialan ammattilaisilla on ollut koko ajan kasvava huoli ihmisistä ja pärjäämisestä maailman sulkemisesta saakka.
Eristäytymistä edellyttävä poikkeuksellinen tilanne lisää yhteiskunnasta syrjäytymisen riskiä ja vaatii meiltä kykyä vastata kasvaviin ja muuttuneisiin tarpeisiin.
Arjen murentuneet rutiinit, tukiverkostojen heikentyminen ja epätasa-arvo esimerkiksi etäyhteyslaitteiden tai kotoa löytyvien perustarvikkeiden osalta on korostunut. Erilaiset elämän vaikeudet nousevat esiin ja pulmatilanteet kärjistyvät.
Vaikka tukipalveluja, ohjausta ja neuvontaa erilaisiin tilanteisiin saadaan vielä lähipalveluna, paljon on myös siirtynyt etänä tuotettavaksi.
Meidän on huolehdittava tänä poikkeuksellisena aikana erityisesti siitä, että tunnistamme ne haavoittavassa asemassa olevat henkilöt, jotka eivät kykene käyttämään digitaalisia palveluita ja joiden tukiverkosto on olematon.
Haavoittuvassa asemassa ovat esimerkiksi lapsiperheet, joilla on ongelmia arjen hallinnassa. Heitä ovat myös mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät henkilöt, ikääntyneet, vammaiset, maahanmuuttajat, asunnottomat, työttömät ja vähävaraiset.
Useassa kunnassa pohditaan nyt kiivaasti pakon edessä säästökohteita ja investointeja jäädytetään. Varmasti myös palvelujärjestelmä on suurennuslasitarkastelun alla. Nyt on aivan ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluita kohdeltaisiin silkkihansikkain taloudellisten paineiden edessä.
On tärkeää myös varmistaa, että esimerkiksi ennaltaehkäisevää tai kuntouttavaa työtä ei ajeta alas. Sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkaaminen ja supistaminen nyt näkyy pitkälle tulevaisuuteen kalliina, korjaavina tarpeina.
Palvelujärjestelmämme ei ole onnistunut ennen koronakriisiäkään kipuamaan samalle tasolle, kuin mitä se oli ennen 1990-luvun laman vaatimia leikkauksia.
Sosiaali- ja terveysala on luonteeltaan sellainen, että jos nyt jätetään auttamatta, hoitamatta ja kuntouttamatta, ovat niistä aiheutuvat kustannukset huomattavasti korkeampia tulevaisuudessa.
Ensiarvoisen tärkeää on huolehtia myös siitä, että kun tästä selvitään, ei pidä asettaa vastakkain julkisen sektorin velkaa, suuria investointeja tai ihmisten elämän tueksi tarkoitettuja palveluita. Kaikki asiat eivät ole keskenään vertailukelpoisia.