Ne tulivat, nuo omaisten ja ystävien auttavat kädet.
Tekivät luiskan portaiden eteen,
kantoivat ruokaa jääkaapin täyteen, kyselivät vointia.
Istuivat sairaalasängyn vierellä, vierailivat kotonani.
Siskoni jäi huolehtimaan minusta.
Ei auttamishalu ole kuollut, ei välittäminen loppunut
ainakaan minun naapuristossani,
eikä perhe- ja ystäväpiirissä.
Ystävyys on lahjaa, se on sairaalle parempi lääke,
kuin pillerit. Jaetaan apua ja läheisyyttä, se tuo valon elämään.
Antaa halun kiittää.
Hilja Alasuvanto