KEMPELE – Osteoporoosi on hiljainen katastrofi. Se ei välttämättä aiheuta kipuja, vaan ensimmäisenä oireena voi olla tuen ottamisesta, kaatumisesta tai iskusta syntynyt murtuma, kertoo Lääkärikeskus Zeppelinissä työskentelevä naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri sekä Pohjoisen luut lujiksi ry:n puheenjohtaja Jorma Heikkinen.
Osteoporoosi, eli luukato, on yleisintä vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla. Heikkisen mukaan jopa 15 prosenttia 55-vuotiaista naisista sairastaa tietämättään osteoporoosia. Osteopeniasta, eli luuntiheyden vähenemisestä, kärsivien määrä on vielä tätäkin suurempi.
Diagnoosi viivästyy usein sairauden salakavaluuden vuoksi.
– Varsinkin vaihdevuosivaiheen ohittaneiden naisten olisi tarpeen käydä luuntiheysmittauksessa tarkistamassa, mikä oman luuston tilanne on, kannustaa useamman vuosikymmenen ajan osteoporoosin parissa tutkimustyötä tehnyt professori Heikkinen.
Lääkärikeskus Zeppelinissä otetaan piakkoin käyttöön rannemittauslaite, jota on käytetty aiemmin osteoporoosiin liittyvissä tutkimuksissa. Laitteen antaman tuloksen perusteella lääkäri voi aloittaa hoidon ja seurannan tai ohjata potilaan tarkempiin DEXA-mittauksiin.
Osteoporoosin diagnosoimiseen on nykyisin hyvät mahdollisuudet. Heikkinen kuitenkin toivoo, että ikääntymiseen liittyvä luiden heikkeneminen ja luukato huomioitaisiin paremmin lääkärikunnan keskuudessa. Hän onkin mukana käynnistelemässä uudelleen Oulun lääkäreille suunnattua osteoporoosiklubia. Ilmaista tietoa jaetaan myös maaliskuun lopussa Oulussa järjestettävässä yleisöluentotilaisuudessa.
Piilevä sairaus paljastuu usein murtuman myötä. Osteoporoosia sairastavalla on 15-kertainen mahdollisuus murtumiin. Osteopeenisen kohdalla vastaava luku on 5-kertainen. Suomessa sattuu vuosittain noin 40 000 osteoporoottista murtumaa, joista 15 000 on rannemurtumia, 6000 lonkkamurtumia ja loput nikamaluhistumia.
Murtumariski on huipussaan talven liukkailla keleillä.
– Kun talvet ovat tällaisia, tarvitaan lujat luut. Näillä keleillä murtumia tulee. Piikit kengissä ja sauvat ulkona liikkuessa ovat jo suuri apu.
Ennen osteoporoottisen murtuman syntymistä sairaus voidaan todentaa ainoastaan luuntiheysmittauksella. Mittaus paljastaa osteoporoosin ja myös luuntiheyden vähenemiseen viittaavan osteopeenisyyden.
– Jos osteoporoosi todetaan, on lääkehoito syytä aloittaa, sillä sen avulla voidaan estää jopa 50 prosenttia murtumista, Heikkinen kertoo.
Lääkkeenä käytetään luuhun sitoutuvia bisfosfonaatteja, joita voidaan ottaa viikko- tai kuukausitabletteina tai suoraan suoneen laittavina infuusioina. Uusimpana lääkkeenä käyttöön on tullut puolen vuoden välein otettava injektio. Naisille yksi hoitomuoto on myös estrogeeni.
– Se on luonnollisin ja tehokkain, kun se aloitetaan oikealla hetkellä. Estrogeeni hoitaa myös paljon muutakin, esimerkiksi kuivia limakalvoja, Heikkinen toteaa.
Osteopenian hoidossa ei käytetä varsinaista lääkitystä vaan keskitytään pehmeämpiin keinoihin: tarkistetaan riittävä kalkin ja D-vitamiinin saanti ja ohjeistetaan potilasta välttämämättään kaatumisia.
– Tilannetta myös kontrolloidaan. Mikäli se huononee osteoporoosin puolelle, aloitetaan lääkehoito.
Heikkisen mukaan osteoporoosi on usein geeneihin kirjoitettu. Perinnöllisyyden lisäksi sairastumisen riskiä nostavat vähäinen kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, vähäinen liikunta, imeytymishäiriöt, useat krooniset sairaudet ja niiden lääkitykset sekä tupakointi.
Heikkinen painottaa erityisesti monipuolisen ravinnon ja liikunnan merkitystä – ei ainoastaan aikuisiällä vaan myös lapsuudessa.
– Luu todella tykkää, että sitä rasitetaan. Lihasten hyvällä kunnolla voidaan myös estää kaatumiset. Kasvuvaiheessa, varsinkin kasvupyrähdysvaiheessa, pitäisikin olla monipuolista liikuntaa sekä ravintoa, hän ohjeistaa.