Puolikymmentä vuotta sitten Carina Eklund teki täydellisen pesäeron tinataiteilijan työhönsä. Tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan viettävälle liminkalaiselle rauhallinen miettimistauko tuli tarpeeseen.
– Olin niin täynnä kaikkea. Ajattelin, että nyt riittää. Minusta tuntui, että en osaa mitään, mikään ei onnistu, olen huono. Negatiivinen ajattelu tunki esiin kaikessa. Kokonaiseen vuoteen en koskenut kolviin.
Silti muu elämä jatkui normaaliin tahtiin. Arki kolmen teini-ikäisen pojan kanssa kulki omaa turvallista polkuaan. Missään vaiheessa elämänote ei kirvonnut Carinan käsistä. Vain tinatyöskentelypiste oli vuoden ilman tuttua tekijäänsä, tinalankarullat, tonget, sivuleikkurit, naulat, rinkulat, maalarinteippi, sukkapuikot, ruuvit, rautalanka pölyttyivät rauhassa.
– Järki siis säilyi koko ajan muussa tekemisessä ja toiminnassa. Tinataide sen sijaan sai uinua rauhassa ja odottaa omaa vuoroaan.
Täydellinen irtiotto taiteeseen osoittautui Carinalle täydelliseksi onnenkantamoiseksi. Aurinko paistoi taas kuten tinataiteiluvuosien parhaimpina aikoina.
– Kun sain jälleen kipinän tarttua tuttuun kolviin, täytyin uudenlaisesta voimasta, innosta, vahvuudesta. Tuoreita aiheita aivan pulppusi sisälläni.
– Olin vuoden aikana unohtanut, mihin olin laittanut kolvini. En muistanut, että olin lainannut sitä poikani isälle. Kun kolvi oli lopulta jälleen käsissäni, iloitsin taas täysillä. Se tunne, kun olin taas täysillä tinataiteeni parissa, oli uskomattoman terapeuttinen. Tunsin heti, että nyt on taas kaikki ok. Tekemisen palo poltti sisälläni.
Vuoden tauko näkyi kaikessa, mihin Carina tarttui. Kaikki muukin kuin taiteen teko oli saanut entistä positiivisemman sävyn. Elämä hymyili jälleen täysillä Kokkolasta lähtöisin olevalle taiteilijalle.
Lepovuoden jälkeen Carina uskalsi kokeilla rohkeasti erilaisia aiheita ja tekniikoita. Epäonnistumisen pelko ei ollut ensimmäisenä vaanimassa.
– Keskityin vahvasti tinakoruihin. Uusien aiheiden löytyminen antoi varmuutta siitä, että olen hyvällä tiellä. Tein taas enemmän tilausreliefejä ja -koruja, ja näitä on joitakin mennyt jopa Amerikoita ja Australiaa myöten.
– Olen tehnyt koruja nyt seitsemisen vuotta. Korut ovat erinomaisena vastapainona suuritöisille tauluille. Joskus pojatkin innostuvat piirtämään koruaiheita. Nuorilla on oma raikas näkemyksensä. Nuoret tietävät myös koruissa, mikä on nuorten juttu. Tässä keittiön pöydän ääressä on eräskin kerta syntynyt huippuideoita.
– Minulla on aivan uskomattoman ihanat lapset. Kun keskityn tekemiseeni, he ymmärtävät, että äiti tekee nyt työtä, häntä ei häiritä. Pojista on kasvanut omatoimisia, upeita nuoria miehiä.
Carina intoutuu kiittämään lisää lapsiaan, 19-vuotiasta Marloa, 18-vuotiasta Jesseä ja 15-vuotiasta Anttia.
– Edes silloin, kun pojat olivat pieniä, he eivät koskaan yrittäneet vaikkapa särkeä töitäni. Olen tehnyt alusta asti tinatöitä kotona omassa työtilassani. Keskeneräiset työt ovat olleet aina työpöydälläni, mutta pojat ovat aina antaneet olla kaiken rauhassa. Toki he ovat seuranneet usein vieressä, mitä milloinkin teen.
Tietysti pojat ovat päässeet kokeilemaan myös kolvin kanssa työskentelemistä.
Nyt on aika hypätä reilusti yli 30 vuoden taakse. Toisella kymmenellä oleva Carina kyläili paljon Kokkolassa isänsä äidin, Rauha-mummin luona. Rauha Eklund oli arvostettu tinataiteilija, jonka ateljeesta tuli myös Carinalle tärkeä paikka.
– Istuin mummini vieressä katselemassa, mitä hän teki, miten käytti kolvia. Kaikki, mitä hän teki ja mitä materiaalia käytti, kiehtoi minua suunnattomasti. Usein pappa oli häntä auttamassa. Niitä hetkiä muistelen suurella lämmöllä.
Carina oli 15-vuotias, kun hän sai ensimmäistä kertaa kokeilla kolvia.
– Tietysti poltin heti näppini.
Carina pääsi kokeilemaan myös rinkuloiden pyörittämistä ja yhdistämistä. Hän katseli ihaillen mummiaan, jolta tekeminen sujui kuin tanssi.
Tuokiot mummin ateljeessa ovat piirtyneet lähtemättömästi Carinan mieleen. Niin ovat myös paikan tuoksu, äänet ja valo. Eniten mielessä väikkyy taianomainen tunnelma ja se, että mummin käsissä syntyy uskomattomia asioita.
Rauha Eklund (syntyjään Huutoniemi, 1918-1992) oli itseoppinut kokkolalainen tinataiteilija. Uransa hän aloitti koruilla ja siirtyi yhä suurempiin töihin. Hänen päätyönsä on Kokkolan kaupungintalon aulassa oleva viisiosainen tinatyö, vuonna 1980 valmistunut Meren äärellä.
Rauha Eklundin läheiset ovat puuhaamassa tuotteliaasta tinataiteilijasta kirjaa. Kirjan kokoaa ulkopuolinen toimija.
– Tinataidetta ei itse asiassa opeteta missään. Rauha-mummini loi tinataiteen lajina. Tinataide on tällä tavalla työstettynä harvinaista koko maailmassa. Tekniikka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. On surullista, että mummini ei ehtinyt perehdyttää minua syvällisemmin tinataiteeseen, mutta elävän kipinän hän onneksi ehti sytyttää, Carina toteaa.
Tinareliefien suunnittelun ja tekemisen Carina aloitti 20 vuotta sitten. Materiaaleina hän käyttää eripaksuisia tinalankoja, joita hän yhdistää kolvilla juottamalla ja valamalla. Taustana on aiheeseen sopiva silkkisamettikangas tai tumma/ läpinäkyvä akryylipleksi.
Tina on materiaalina erikoinen, herkkä, siro, vaativa. Reliefin nypytetty pinta tulee kauneimmin esille sivuvalossa.
Ensimmäiset tinakorunsa Carina suunnitteli Galleria Angelon joulusalonkiin. Siitä lähtien yksilöllisten korujen kysyntä on kasvanut. Jokainen koru on taatusti yksilöllisesti työstetty. Tekemisessä Carina ei käytä minkäänlaisia muotteja.
– Olen suunnitellut lukuisia yksilöllisiä koruja lahjoiksi. Tällöin haluan tietää enemmän lahjan saajasta. Sen ansiosta korun kantajan persoona näkyy myös korussa.
Taiteessaan Carina kuvaa elämää, luontoa, elämän kiertokulkua, symboliikkaa, kauniita ajatuksia. Läheisimmäksi työkseen hän nostaa olohuoneen seinällä olevan reliefin Laulumme kiirii kauas. Satoja työtunteja vaatineessa kookkaassa työssä elämänpuu, laulavat linnut ja auringonsäteet vangitsevat katsojan. Työn alkusysäyksenä on taitelijan oma uni, laulu, joka jäi elämään.
Ensimmäisen näyttelynsä Carina kokosi Rantsilaan vuonna 2009. Sen jälkeen vauhti on ollut hurja. Kaikkiaan omia näyttelyitä on ollut pitkälti yli 30.
20-vuotisjuhlanäyttelynsä Carina pitää ensi marraskuussa Limingan kirjastossa. Taiteilijan toiveena on, että hän saisi alkuvuosina tekemiään tinatauluja mukaan näyttelyyn.
– Limingan kunta osti minulta tinatauluja, joita lahjoitettiin esimerkiksi merkkipäivämuistamisina. Näitä tauluja laittaisin mielelläni juhlanäyttelyyni. Toivon tässä asiassa yhteydenottoa sähköpostini kautta: carina.eklund@gmail.com
Näyttelyynsä taiteilija tuo myös alkutaipaleensa epäonnistuneita tuotoksia. Tällä Carina haluaa kertoa oman kehitystarinansa.
Touko-kesäkuussa Carinan taidetta on esillä Rantalakeuden toimituksessa Limingassa.
Carina Eklund
Syntynyt 1968.
Limingassa vuodesta 2000.
Perheessä 19-, 18- ja 15-vuotiaat pojat.
Limingan kunnan Taiku, nuorten taitopajan ohjaaja.
Taideaineiden opetusta kansalaisopistossa, uimaopettaja, myyjä, yrittäjä, myyntiedustaja, ohjaaja. Valmistui 2010puusepäksi erikoistuen pintakäsittely-tekniikoihin. Pitkään kotiäitinä.
Muu taiteellinen toiminta: Via Dolorosan taidepolun suunnittelu ja toteutus, Via Dolorosa –kärsimysdraamassa rooli, suunnitellut kaksi Via Dolorosa –tinaristikorua sekä Ulvilan seurakunnan häälahjaristin.
Kymmeniä yksityisnäyttelyitä, reilut 40 yhteisnäyttelyä, paljon taidetapahtumia.
Taide- ja kulttuuriyhdistys ArsLiminka ry perustettiin hänen innoittamanaan. Puheenjohtaja vuodesta 2011.
Motto: Meillä kaikilla täytyy olla se jokin ”juttu”, mikä tuo tai minkä tekeminen tuo itselle hyvää oloa. Ihan sama, mikäse juttu on!
