Timo Tihisestä tuli ikämiehenä moninkertainen Suomen mestari
KEMPELE Ensimmäinen kosketus jalkapalloon vuonna 1950 oli kohtalokas Timo Tihiselle. Tuolloin 8-vuotias oululaispoika innostui heti pyöreän pallon perässä juoksemisesta, ja hän liittyi Oulunsuun Heiton riveihin pelaajaksi.
– Pyöreä pallo kai se sai lähtemään harjoituksiin. Se oli poikasena niin makeaa hommaa, että ei voinut olla pelaamatta, Tihinen naurahtaa.
Heiton vuosista lähtien pallo poikineen onkin pyörinyt Timo Tihisellä – milloin mailan lavassa, milloin piikkareiden edessä. Tihinen nimittäin innostui palloilusta niin kovasti, että hän ryhtyi pelaamaan jalkapallon lisäksi myös jääpalloa ja kaukalopalloa. Eikä hän ole vierastanut jääkiekkoiluakaan.
– Jääkiekko ja kaukalopallo tosin tulivat kuvioihin vasta siinä vaiheessa, kun täytin 35 vuotta, Timo Tihinen huomauttaa.
Varsinaisen aktiiviuransa Tihinen teki jää- ja jalkapalloilijana. 19-vuotiaana Tihinen pääsi Oulun Työväen Palloseuraan pelaamaan jääpalloa.
Jalkapallo oli päälaji kesäisin vuosien 1950-1970 aikana. Lähes kaikki Oulun seurat tulivat tutuiksi.
– Jääpallo oli vielä 1970-luvulla suosittu laji. Oulussa oli jopa viisi joukkuetta mestaruussarjassa. Siihen verrattuna jääpallon suosio ei ole paljon mitään nykyään, Timo Tihinen harmittelee.
Palkintoja kempeleläisen Timo Tihisen kotona on useita. Niitä on kertynyt lapsuusvuosista lähtien. Ensimmäisen pokaalin hän sai 10-vuotiaana ottelusta Karinhaaran Tenhua vastaan.
– Muistan, miten menimme OTP:n joukkueella kisaan. Istuimme kuorma-auton lavalla ja kevät oli juuri päättynyt.
Mitaleita on yhteensä 90. Yksikään Suomen mestaruusmitaleista ei kuitenkaan tullut Tihiselle hänen aktiiviurheilun vuosinaan. Se ei Tihistä harmita.
– Paras saavutukseni aktiiviuralla on ollut se, että olen pysynyt terveenä. Yhtäkään loukkaantumista ei tullut vuosien aikaan. Vasta nyt, 74-vuotiaana olen joutunut ensimmäisen kerran telakalle, hän toteaa.
Suomen mestaruudet ovat Tihisen sanoin ikämiestuotantoa. Hän sormeilee eteisen ikkunan yläreunaan ripustamiaan mitaleita, joita on 30. Mitaleista 25 on kultaa, 10 pronssia ja viisi hopeaa.
Ensimmäinen Suomen mestaruus tuli vuonna 1986, jolloin jääpallojoukkue voitti kultaa.
Tuolloin Tihinen oli 45-vuotias.
Siitä voitosta eikä muistakaan mestaruuksista Tihinen halua ota kunniaa itselleen. Joukkuepeli on urheilussa pelaajia yhdistävä voima ja pelin sielu.
– Kiitos kuuluukin hyville joukkuetovereille. Olen saanut pelata huippupelimiesten kanssa. Jalkapalloilijoista muun muassa Seppo Kilponen ja Eero Virkkunen ovat kuuluneet kanssani samaan joukkueeseen. Molemmat ovat aikoinaan edustaneet Suomea A-maajoukkueessa, Tihinen toteaa.
Kovin monta moninkertaista Suomen mestaria ei ole Timo Tihinen vielä kohdannut, ei ainakaan yhtä monen lajin mestaria.
– Oulussa tosin saattaa olla toinen henkilö, jolla mestaruuksia voi olla yhtä paljon. Pesäpalloilija Tero Racken nimittäin on aktiivinen urheilija, Tihinen arvelee.
Viides, hetken verran Tihisen valikoimaan kuulunut laji on salibandy, mutta sitä Timo Tihinen kutsuu yhden vuoden vitsaukseksi. Vuonna 2012 testattu salibandy osoittautui sen verran rankaksi lajiksi etteivät jäsenet enää kestäneet.
– Mutta salibandyssakin satuin Merikosken porukkaan, joka voitti Suomen mestaruuden. Se oli hyvä saavutus, kun olin 70-vuotiaana kuusikymppisten joukkueessa. Lajikokeilu jäi minulla yhteen vuoteen, mutta sama porukka on voittanut mestaruuksia senkin jälkeen.
Nykyään Timo Tihinen treenaa aavistuksen vähemmän kuin ennen. Silti harjoituksia on lähes päivittäin. Viikko-ohjelmaan kuuluu harjoituksia Nitro-Kärppien jääkiekkojoukkueessa, ikämiesten jalkapallojoukkueessa Iltatähdissä ja jääpalloilijoiden höntsäjoukkueessa.
– Olen viime aikoina kuitenkin alkanut lisätä hiihtoa ja vähän vähentää joukkuetreenejä. Jalkapalloilu on vissiin lopetettava pian, sillä polvi ei enää kestä sitä, Timo Tihinen arvelee.
Palloilua Tihinen ei kuitenkaan taida lopettaa koskaan kokonaan.
– Innostusta riittää, kun kentällä vain on pallo mukana. Se on kerta kaikkiaan verissä, hän virnistää.