Tämä Britta Passojan esittelemä tilkkutyö on nimeltään Harmaata hirttä, punamultaa ja betonia. Se valmistui Luovan tilkkuilun killan Neuliaisten Suomi 100 vuotta -näyttelyyn, jonka teema oli Mitä kannan mukanani.
– Tämä työ liippaa vähän ammattianikin, arkkitehdiksi valmistunut ja Haukiputaan kaavoitusarkkitehtinä, Oulun lääninhallituksessa, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa ja Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksessa ennen eläköitymistään työskennellyt Passoja kertoo.
Nyt Harmaata hirttä, punamultaa ja betonia sekä muutama muukin Passojan tilkkutyö on esillä Limingan kirjastossa vastikään avatussa tekstiilinäyttelyssä.
Passojan tilkkutöiden taakse kätkeytyy monenlaisia tarinoita.
Erään pellavakankaan Passoja värjäsi, kun alkuperäinen sävy ei miellyttänyt. Tuo tilkku on taas pöytäliinasta, joka ostettiin Kodin Anttilan loppuunmyynnistä. Tuossa on kappale lapsenlapsen mekkoa. Eräs taulu on tehty siskon miehen ylimääräisistä kravateista. Kirjavasta kokoelmasta muodostui harmoninen Eskon solmiot estradilla. Joihinkin töihinsä Passoja on ommellut nappeja, helmiä ja jopa tekstiiliostosten mukana tulleita pieniä ripustuskoukkuja.
Jotkut esillä olevista töistä ovat reissanneet kaukanakin. Ensilumi-nimisen herkän, vaalean työn Passoja valmisti isoon tilkkutyökilpailuun, joka järjestettiin Ranskan Beaujoulaisessa. Sieltä teos jatkoi matkaansa Moskovaan.
Suomen tilkkuyhdistyksen ja Neuliaisten yhteisnäyttelyissä Passojan tilkkutöitä on seikkaillut Ranskassa, Englannissa, Taiwanissa...
– Tällä hetkellä neljä työtäni on esillä myös Oulun kaupunginkirjastossa Neuliaisten näyttelyssä sekä saman verran Haukiputaan kirjastossa Tilkkuvakan näyttelyssä, Passoja huomauttaa.
Yksitoista vuotta tilkkutöiden tekemistä harrastanut Passoja halusi tuoda Limingan kirjaston näyttelyyn uusimmat ja mieluisimmat työnsä.
– Ja sellaiset, jotka herättävät mielikuvia. On mielenkiintoista kuulla, mitä muut töissäni näkevät – nehän eivät esitä mitään.
Monet harrastajat puhuvatkin tilkkutöiden sijaan mieluummin tekstiilitöistä. Tilkkutyöt tuovat monille mieleen päiväpeitot ja muut käyttötekstiilit, joita esimerkiksi Passoja ei tee ollenkaan.
– Teen modernia, luovaa työtä. En ole tehnyt ainuttakaan tilkkutäkkiä.
Joskus työt syntyvät pitkän harkinnan ja sommittelun jälkeen. Toisinaan tilkkutyö taas rakentuu vaikkapa irrotetun hihan ympärille, niin kuin esimerkiksi Vuoren valloitus.
– Tykkään käyttää töissäni puuvillaa ja pellavaa. Minulle on tärkeää materiaali ja sen pinta. Jotkut tilkkutöiden tekijät tikkaavat pohjan täyteen kuvioita, mutta se ei ole minun juttuni.
Kipinä kauneuteen ja käsitöihin syttyi Passojaan oikeastaan jo lapsena. Hänen äitinsä oli esteetikko, joka innosti myös Brittaa käsillä tekemiseen.
– Äiti toivoi, että minusta olisi tullut käsityönopettaja. Se ei kuitenkaan minua isommin kiehtonut, vaikka teinkin paljon käsitöitä.
Tilkkutöiden aloittaminen Kiiminkijoen opistossa tilkkutaiteilija Vuokko Isakssonin opissa TilkkuVirtain kesäkurssilla sekä Kiiminkijoen opistossa vei Passojankin tielle, josta ei ole ollut paluuta.
Nykyään myös Luovan tilkkuilun killan Neuliaisten harvakseltaan kokoontuva ryhmä on ollut hänelle tärkeä yhteisö.
– Tilkkutyöt ovat kierrätystaidetta parhaimmillaan. On mukava testata ja kokeilla kaikenlaista. En juurikaan mieti, pitääkö joku tekemääni työtä seinällä vai ei. Jos lastenlapset ovat näistä joskus kiinnostuneita, niin hyvä!