LIMINKA Toukokuun alussa Limingan taidekoululla käynnistyi todellakin harvinainen opintojakso. Sekä koulun oppilaille että ulkopuolisille opiskelijoille tarjoutui mahdollisuus päästä oppimaan perinteisen piirrosanimaation tekoa.
Ensi viikon lopulla päättyvän työpajan vetäjäksi koululle saatiin vielä vieraileva opettaja, Iso-Britanniassa työskentelevä, klassisen linjan animaattori Chris Halls.
– Olen Suomessa ensimmäistä kertaa elämässäni, enkä vielä ole ennättänyt maata juurikaan nähdä. Minulle Liminka on yhtä kuin Suomi, hän virnistää.
Animaatioiden piirtäminen käsin on muuttunut yhä harvinaisemmaksi. Etenkin länsimaissa yhä useampi animaatio toteutetaan tietokoneiden ja piirrosohjelmistojen avulla. Euroopassa tai USA:ssa ei Hallsin mukaan enää käsin tehdä oikeastaan lainkaan elokuvia.
Idässä perinteisille animaattoreille on kuitenkin edelleen kysyntää. Japanissa tehdään Hallsin mukaan edelleen paljon elokuvia käsin, mutta sielläkin tietokoneiden käyttö on yleistynyt.
Se harmittaa Hallsia. Perinteiset, käsin tehdyt animaatiot näyttävät hänen silmiinsä paremmilta kuin tietokoneilla tehdyt. Niissä on myös enemmän tunnetta. Vanhat, 1930- ja 40 -luvuilla piirretyt animaatiot ovat säilyttäneet myös vaikuttavuutensa.
– Kun tietokoneella piirretään viiva, se toistaa yhtä ja samaa, kädellä piirrettyä viivaa. Käsin piirretyssä viivassa taas on huomattavasti enemmän vaihtelua. Yhdestä kohdasta viiva on paksumpi, toisesta ohuempi ja heikompi, Halls kuvailee.
Harva kuitenkaan enää arvostaa viivaa tai käsityön jälkeä. Elokuvayhtiöiden näkökulmasta nopeus on valttia. Elokuvia voidaan tuottaa tietokoneiden avulla markkinoille nopeasti ja niistä saadaan tuototkin nopeammin.
Sen sijaan koneiden avulla tehtyjen animaatioiden edullisuuden Chris Halls on valmis kyseenalaistamaan.
– Enpä tiedä, onko lopulta niin edullista hankkia piirtäjille tietokoneet, niihin ohjelmistot ja vielä lisenssit. Tekniikka on kallista, mutta paperi on halpaa.
Yksi viimeisimmistä käsin tehdyistä animaatioelokuvista oli vuonna 2010 valmistunut The Illusionist. Kaiken kaikkiaan viitisen vuotta kestäneessä tuotannossa mukana oli myös Chris Halls.
Bournemouthissa vasta opiskelunsa päättäneen animaattorille se oli melkoinen onnenpotku.
– Pääsin heti koulutustani vastaavaan työhön ja vieläpä elokuvaan apulaisanimaattoriksi. Sain sopimuksen ja vietin kaksi vuotta Skotlannissa piirtäen The Illusionistia. Tehtävänäni oli muun muassa lisätä piirustuksiin yksityiskohtia ja piirtää lisäruutuja.
Illusionistin jälkeen työt jatkuivat jonkin aikaa freelancerina. Työtilaisuuksien vähäisyys johti kuitenkin siihen, että Chris Hallskin hakeutui ja valmistui opettajaksi vuonna 2010. Valinta perustui ennen kaikkea järkeen, mutta opettajana Halls kokee saaneensa mahdollisuuden pitää vanhaa koulukuntaa ja piirtämisen tapaa elossa.
– Jos menetämme kyvyn piirtää animaatioita käsin, menetämme paljon. Taiteilijan on tärkeää ymmärtää tekemisen prosessi alusta lähtien, vaikka hän tulisikin työskentelemään tietokoneiden kanssa.
Tällä hetkellä Halls työskentelee opettajana Iso-Britanniassa. Lisäksi hän tekee projektiluonteisia opetuskeikkoja eri puolilla maailmaa, kuten Limingassa.
Työ antaa Chris Hallsin mukaan hänelle mahdollisuuden tehdä myös taidetta. Skaala on vain laajentunut vuosien aikana. Maalausten ja piirustusten lisäksi hän tekee parhaillaan kirjaa animaattorin elämästä.
– Lisäksi kokeilen uusia taiteenlajeja. Täällä Limingassa aion kokeilla veistosten tekemistä. Vielä en vain tiedä, millaisen veistoksen lopulta teen.
Liminkaan Chris Halls toivoisikin pääsevänsä vielä uudestaan, opettamaan yhä useampia animaatiopiirtämisestä kiinnostuneita ihmisiä. Oppilaat ovat siis tehneet opettajaansa ainakin vaikutuksen.
– Täällä oppilailla on todella hyvä keskittymiskyky ja motivaatio, työetiikasta puhumattakaan. Oppitunnit ovat olleet todella hiljaisia Iso-Britanniaan verrattuna. Kaikki vain piirtävät ja tekevät tehtäviä. Aluksi se tuntui vähän erikoiselta, mutta hiljaisuus on hyväksi animaation teossa. Animaatiot kun vaativat ajattelua, Halls hymyilee.