TYRNÄVÄ Vähän reilu 60 vuotta sitten syntyi tyrnäväläisen maatalon seitsemänneksi lapseksi Teuvo Karhu. Noin parikymmentä minuuttia tämän jälkeen syntyi hänen kaksosveljensä Timo. Tuolloin elettiin niukkaa aikaa, joten kaksosten syntyminen kuusilapsiseen perheeseen oli yllättävä käänne – varsinkin, kun vanhemmat luulivat odottavansa vain yhtä vauvaa. Kätilö ehdottikin, että hän voisi adoptoida Timon omaksi pojakseen. Vanhemmat sisarukset eivät kuitenkaan lämmenneet ajatukselle.
Nyt saman kahvipöydän ääressä istuessaan Karhun kaksospojat eivät voi muuta kuin olla kiitollisia sisaruksilleen, jotka pitivät päättäväisesti kiinni pahnanpohjimmaisesta. Jos he eivät olisi näin tehneet, eivät pojat olisi saaneet jatkaa jo äitinsä kohdussa aloittamaansa sopuisaa yhteiseloa.
– Ei meidän ole tarvinnut juuri koskaan tapella. Yhdessä olemme kaikki tehneet pienestä pitäen: leikit ja ilkeydetkin, Timo virnistää.
Kaksospojat aloittivat elämänsä ajalle tyypilliseen tapaan vaatimattomassa maalaisympäristössä. Usein kotitilan touhut olivat ihan oikeita maatalon töitä, joihin lapset tarttuivat luontojaan. Timolle ja Teuvolle oli siunaantunut hyvä mielikuvitus, jonka voimalla lähiympäristö, kuten navetta ja jokivarsi, muuntuivat monenlaisten leikkien areenaksi.
Kymmenvuotiaina he kiinnostuivat metsästyksestä. Isä ei kuitenkaan sodan käyneenä miehenä pyssyleikeistä innostunut, joten aseita hän ei suostunut pojilleen hankkimaan. Niinpä neuvokkaat veljekset päättivät tehdä aseen itse. Mekanismi syntyi muun muassa pyöränpumppua hyödyntämällä. Aseen perässä olevan tukin toteutusta piti kuitenkin miettiä hetki.
– Sitten keksimme, että navetan kattotuoleissahan on leveitä lankkuja. Kävimme sahaamassa sieltä yhden pyssyä varten, Timo tunnustaa.
Metsästyksen sijaan isä koitti ohjata poikiaan urheilun suuntaan. Hän kannusti heittämään keihästä ja hiihtämään ja opetti jopa painiotteet.
– Navetta olikin meille kuin oma kuntosali. Painonnostopenkin rakensimme valamalla tangon kiinni vanhoihin öljypurkkeihin, veljekset kertovat.
Kouluvuosien jälkeen pojat suuntasivat armeijaan yhtä matkaa. Työelämään siirtyessä reitit kuitenkin haarautuivat eri suuntiin: Timo päätyi sähköpuolen yrittäjäksi, Teuvo sen sijaan VR:lle. Eroon he eivät silti toisistaan ole koskaan päässeet – tai edes halunneet.
– Edelleen soittelemme lähes päivittäin. Jos tarvitsee apua, ensimmäisenä sitä soittaa velipojalle. Aina on tarvittaessa lähdetty toista auttamaan, Teuvo tuumaa.
Veljekset oppivat jo lapsuudessaan tekemään itse käsin, ja sama meno on jatkunut myös aikuisiällä. Talot ja kesämökit he ovat rakentaneet ja kunnostaneet yksissä tuumin.
– Yhdessä me usein tehdään, suunnitellaan ja myös päätetään. Olemme yhteen kasvaneet – onneksi emme kuitenkaan aivan siamilaiset kaksoset, Timo nauraa.
Vaikka Timo ja Teuvo kasvoivat äitinsä kohdussa rintarinnan, ovat he perimältään kuin ketkä tahansa muutkin sisarukset – erimunaiset kaksoset kun ovat. He eivät juurikaan muistuta toisiaan ulkonäöltään saati luonteeltaan.
– Samat kiinnostuksen kohteet meillä on aina ollut, mutta emme silti ole samanluontoisia, veljekset kertovat.
Touhukas parivaljakko osasi hyödyntää molempien vahvuudet jo pienestä pitäen: Timo ideoi ja Teuvo toteutti. Näin kävi myös silloin, kun kaksoset keksivät rakentaa lentokoneen. Teuvo sai kunnian testata puista menopeliä ensimmäisenä.
– Ei se lentänyt, Teuvo toteaa nyt.
Veljekset ovat samaa mieltä siitä, että kaksosveli on ollut voimavara sekä elämän hyvien että huonojen hetkien kohdatessa.
– Kaksonen on elämän rikkaus. Sen huomaa myös omista kaksospojista, miettii Teuvo, jolla itsellään on identtiset kaksoset.
Timo on asettunut asumaan Oulun Pikkaralaan ja Teuvo puolestaan Kempeleeseen, mutta heillä molemmilla on kesämökit vanhan kotipaikan tienoilla Tyrnävällä. Kotiseuturakkaus on veljeksille yhteistä, ja vanhemman veljen omistukseen siirtynyt kotipaikka onkin heille molemmille edelleen tärkeä paikka.
– Meille on tärkeää, että mummola ja isän ja äidin työnjälki säilyvät myös meidän jälkipolvillemme, isoisäksi yhteensä 16 kertaa tulleet kaksoset päättävät.
