Viikonloppureissun havainto Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan sivutiestöstä: surkea.
Samaan havaintoon voi päätyä myös muualla Suomessa liikennöidessä. Pääväylien ulkopuolella tiestö rapautuu lujaa vauhtia. Asvalttipinnat murentuvat, eikä annettuja nopeusrajoituksia voi hyvällä tahdollakaan noudattaa: ne ovat liian suuria.
Sorateillä kelirikkokausi tahtoo nykyisellään jatkua ympäri vuoden. Kun rahaa tienpitoon on entistä vähemmän, vähemmän liikennöidyt tiet jäävät ensimmäisenä ilman huoltoa.
Suomi pyörii kumipyörien avulla. Maa lamautuisi, jos rekkaliikenne seisahtuisi. Työpaikat jäisivät ilman tekijöitä, jos henkilöautot eivät liikkuisi.
Maaseudun huono tiestö ajaa väestöä entistä eriarvoisemmaksi. Kylille on hankala houkutella uusia asukkaita, jos asuinpaikkaan ei pääse liikennöimään kuin autokorjaamon kautta.
Jo nyt monilla syrjäseuduilla asunnon myyminen on painajaismaista. Asunnon saavutettavuus on tärkeä kriteeri. Ovatko tiet kunnossa, aurataanko väyliä talvella?
Tiestö on kansallisomaisuutta. Jos se päästetään tuhoutumaan, eivät päättäjät ole kovinkaan tietoisia yhteiskunnan arkipäivästä.
Ensi viikon keskiviikkona Tyrnävällä järjestettävässä Keskustalainen kesäilta -tapahtumassa on mukana liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner. Tuolloin liikenneministerille voisi käydä kertomassa mielipiteensä tiestön kunnosta. Ehkäpä ajokierros maaseututeillä olisi myös paikallaan?