Takavuosikymmeninä ei puhuttu terveistä rakennuksista. Rakentamisen vauhti, hyvän tekemisen perinne ja hyvät materiaalit takasivat sen, että rakennuksesta tulee hyvä eikä siellä tarvitse kärsiä sisäilmaongelmista. Rakennukset kestivät käyttökuntoisina huomattavasti pidempään kuin nykyään.
Mitä ihmettä suomalaiselle rakentamiskulttuurille on tapahtunut?
Nyt melkein kuuluu asiaan, että rakennuksessa alkaa ilmetä hyvinkin nopeasti erilaisia ongelmia. Esimerkiksi lapsilla ilmenee monenlaisia ongelmia, on epämääräistä päänsärkyä, väsymistä, allergisia reaktioita, jopa verenvuotoa sieraimista. Kun myös osa henkilökunnasta oireilee, syitä ruvetaan kyselemään, tutkimaan, lopulta myös korjaamaan. Joskus oireet katoavat joksikin aikaa, joskus jatkuvat likipitäen heti tai jopa pahenevat.
Se, joka on itse kokenut tai lähipiirissään nähnyt sisäilmaongelmien aiheuttamia tilanteita, ymmärtää, miten epätoivoinen silloin on. Vanhemmilla on pelko lastensa sairastumisesta. Sen oikeutta ei voi kyseenalaistaa. Jos tosiasioita vetkutellaan ja yritetään vääntää musta valkeaksi, se on pahempaa kuin tulella leikkimistä.
Ei kenelläkään päättäjistä, viranhaltijoista, rakentajista, ei yhdelläkään, ole oikeutta turmella toisen ihmisen tulevaisuutta. Se toki tiedetään, että rakentaminen maksaa, mutta ihmisen terveyden ja tulevaisuuden tuhoamisella ei ole hintaa. Jokaisen elämä on koskematon ja arvokas. Siihen kuuluu oikeus terveellisiin asuin- ja koulunkäyntiolosuhteisiin, terveeseen elämään.
Liminka teki loppukeväästä hyvän tulevaisuuspäätöksen. Kuntalaiset saavat kaksi uutta koulua.
Toivottavaa on, että saastuneita irtokalusteita ei raahata uusiin tiloihin, ei edes väistötiloihin. Limingan lapset ja nuoret ovat ansainneet terveen huomisen.