Ei, vaikka jokea alaspäin tultaessa hinnat nousivat aluksi reilusti, ”koska meri on lähempänä”, Liminka-Temmes -metsästysyhdistyksen majalle kokoontuneet Limingan kalastajaseuran jäsenet naureskelivat.
Pienoinen huutokisa käytiin ainoastaan Temmesjoen pohjapadosta sata metriä alajuoksulle päin alkavasta 200 metrin osuudesta.
Sen huusi viimein omakseen Esa Lumijärvi 140 eurolla.
– Eihän se ole tuon summan väärti, mutta jotain puuhaa pitää eläkeläiselläkin olla. Toissa vuonna minulla oli sama pätkä, ja siitä kohtaa olen saanut eniten kalaa, pääasiassa haukea, Lumijärvi kertoi.
Viime vuonna hän kalasti Temmesjoen ylittävän sähkölinjan kohdalla, ja eräänkin kerran katiskaan jäi kuusi lahnaa.
Toisella kertaa katiskaa koettaessa siinä oli 12 kiloa pulskeita meriahvenia.
– Suurin niistä painoin 950 grammaa, Lumijärvi paljasti.
Muutkin kalamiehet tuntuivat tietävän, mistä osuudesta kannattaa maksaa ja mistä ei.
– Tai luulevat tietävänsä, veisteli kalastajaseuran sihteeri Vesa Järvelin.
Huutokauppahinnat nousivat 15 eurosta nopeasti 70 ja 80 euroon, kun taas viimeiset alajuoksun osuudet huudettiin ilman kisaa 30 eurolla.
– Kalaveden hintaan vaikuttaa paljon myös se, millaiset kulkuyhteydet ovat, Järvelin tuumi.
Limingan kalastajaseura huutokauppasi täksi kalastuskaudeksi kaikkiaan neljätoista jokiosuutta. Lyhimmät pätkät olivat sadan metrin mittaisia, pisimmät useamman sadan.
Kalastusoikeuden itselleen huutanut saa pitää Temmesjoesta maksamallaan osuudella katiskaa tai verkkoa; urheilukalastus on sallittua muillekin.
Huutokaupasta kertyneet varat käytetään kalaistutuksiin.
Limingan kalastajaseuran puheenjohtaja Pekka Harjapää kertoi, että nyt myydyt luvat ovat voimassa seuraavaan huutokauppaan saakka, joka pidetään taas ensi keväänä.
– Marraskuun viimeisenä päivänä meillä päättyy myös ely-keskuksen myöntämä viiden vuoden poikkeuslupa siian lippoamiseen Temmesjoesta. Tarkoitus on anoa sitä uudelleen, Harjapää huomautti.