Temmesjokisuulla möyrivät kaivinkoneet. Jokisuistoa ollaan muokkaamassa otollisemmaksi kasvuympäristöksi erittäin uhanalaiselle pohjansorsimolle. Ennallistamishankkeessa avataan uusia ja ruopataan entisiä uomia niin, että veden mukana kulkevaa lietettä saataisiin ohjattua pohjansorsimon nykyisille kasvupaikoille.
Isoniityn lohkokunnan puheenjohtaja Aarne Tervo sanoo, että lohkokunnalla olisi Ely-keskukselle muitakin toiveita. Koko Temmesjoen suisto pitäisi ruopata. Tervon mukaan valumavesien ja merenkäynnin mukanaan tuoma hienojakoinen maa-aines on liettänyt jokisuun erittäin matalaksi.
– Viime ja tänä talvena laitoin sinne matikkakoukkuja, mutta jokisuu oli jäätynyt pohjaan saakka. Ruoppaaminen olisi tärkeää mateen tapaisen jokikutuisen kalan takia, koska se nousee kutemaan tammi-helmikuussa. Mutta eihän se jään läpi voi nousta, Tervo huomauttaa.
Tervon mukaan myös siian nousu Temmesjokeen on ollut matalan jokiuoman vuoksi vaisua. Viime syksynä lippoajat eivät saaneet Temmesjoen pohjapadon kohdalta ainuttakaan siikaa.
– Jokisuun ruoppaus olisi yksi tärkeimmistä Temmesjoen kunnostuskohteista.
Temmes-, Tyrnävän- ja Ängesleväjokien kunnostamisesta on tehty vuosien varrella useita kansalaisaloitteita.
Jokien valuma-alueita on muokattu 1800-luvulta lähtien, ja esimerkiksi Temmesjoki on muodostunut ränniksi, jossa vedenkorkeus vaihtelee voimakkaasti eri vuodenaikoina. Tämä taas aiheuttaa hiesupitoisten rantavallien romahtelua. Esimerkiksi tänä talvena Ely-keskus on kunnostanut joen rantavalleja rautatiesillan kupeessa.
Myös joen virkistysarvo on kesäisin vähäinen matalan vedenkorkeuden vuoksi. Arvokalojakaan joessa ei juuri enää ui.
– Kun norssi nousi ennen kutemaan Temmesjokeen, sitä tuli ihan puurona. Nortta nostettiin haavilla ämpäritolkulla, muistelee Limingan kylän jakokunnan sihteeri Seppo Pietilä.
Myös Pietilän mielestä jokisuun ruoppaaminen olisi erittäin tärkeää.
Temmeksen jakokunnan puheenjohtaja Esa Littow sanoo, että joki pilattiin 70-luvulla, kun silloinen Vesihallitus kaivoi sen kanavaksi.
– Loukkunevan alapuolisissa Heinimaan lammissa vedenpinta tippui silloin 2,5 metriä. Ennen siellä käytiin kalastamassa haukia ja mateita, Littow muistelee nyt kuivillaan olevia lampia.
Kalataloudellisen kunnostushankkeen suunnittelu Temmes-, Ängeslevän- ja Tyrnävänjoelle aloitettiin Ely-keskuksessa vuonna 2011 WaterPraxis-hankkeessa. Se viimeisteltiin Ely-keskuksessa kalatalousvaroilla. Ylitarkastaja Jaana Rintala Ely-keskuksesta kertoo, että suunnitelmassa koskiuomat esitetään palautettaviksi ja kivettäviksi sekä koskien ja suvantojen vuorottelua voimistettavaksi. Myös valuma-alueen vedenpidätyskykyä esitetään lisättäväksi.
– Jos vettä pystyttäisiin pidättelemään pidempään valuma-alueen kosteikoilla, sitä riittäisi paremmin myös jokiuomiin. Kolmesta suunnitelmassa mukana olleesta vedenpidätyshankkeesta kaksi on tällä hetkellä Metsähallituksen HydrologiaLife -hankkeessa, Rintala kertoo.
Rintala viittaa Metsähallituksen soiden, pienvesien ja purojen ennallistamishankkeeseen, jossa on mukana myös Temmesjoen latvavesistössä oleva Loukkunevan - Isonevan alue. Natura-alueella aiotaan poistaa puustoa, hidastaa veden virtausta ja ohjata se vanhoihin uomiin. Puuston poisto ajoittuu ensi talveen, ja muut ennallistamistyöt alkavat vuonna 2020.
– Samaan aikaan suunnitellaan myös Temmesjoen latvavesillä olevan Veneneva - Pelson Natura-alueen ennallistamista, kertoo suunnittelija Sari Kaartinen Metsähallituksen luontopalveluista.
Rintalan mukaan myös Ängesleväjoen valuma-alueella oleva Vähäjärvi olisi tarkoitus vesittää kosteikkotyyppiseksi alueeksi. Vähäjärven kunnostuksen toivotaan toteutuvan Metsäkeskuksen Kemera-luonnonhoitohankkeena. Poika-Temmeksellä ja Röhmöojalla on tulossa luonnonhoitohankkeita veden pidätyskyvyn lisäämiseksi.
– Olisi myös erittäin tärkeää myös vähentää jokiin päätyvää kiintoaine- ja ravinnekuormitusta, Rintala tähdentää.
– Asiat ovat etenemässä, mutta hitaasti.
Aarne Tervo huomauttaa, että Temmesjoen tilannetta auttaisi jo se, jos myös aikoinaan kuivatetut Miehojärvi, Liminganjärvi ja Veneneva ennallistettaisiin takaisin järviksi tai kosteikoiksi.
– Silloin Temmesjoella olisi luontaiset vesivarastot ympäri vuoden, hän näkee.
Maisema- ja ympäristöasiantuntija Maarit Satomaa Oulun maa- ja kotitalousnaisista muistuttaa myös, että Temmesjoen tulvaherkällä valuma-alueella on saatava veden pidätyskyky ja viipymä kuntoon. Esimerkiksi Leppiojassa on toteutettu onnistuneesti luonnonmukaisen peruskuivatuksen hanke, jossa pohjapadoilla, kosteikkotaskuilla ja alivesiuoman tulvatasanteilla on saatu tulvavesille enemmän tilaa. Toimenpiteiden jälkeen Leppiojassa riittää vettä kuivanakin aikana.
Kalatalousasiantuntija Heikki Tahkola Oulun kalatalouskeskuksesta sanoo, että Temmesjokea kunnostettaessa olisi muistettava, että joen pudotuskorkeus on hyvin vähäinen. Pienetkin muutokset jokiuomassa voivat aiheuttaa tulvia.
– Virtapaikkoihin saataisiin kiveämällä moni-ilmeisyyttä, mutta siinä on oltava varovainen tulvariskin vuoksi. Jokeen voisi rakentaa syvännekuoppia, suojakiviä ja keinotekoisia sorakoita, joissa viihtyvät myös kaloille tärkeät ravintokohteet eli pohjaeläimet, Tahkola kertoo.
Kunnostustoimien jälkeen Temmesjokeen voisi istuttaa vaikka harjusta, joka ei kavahda humuspitoistakaan vettä, kunhan vain veden happipitoisuus ja happamuus ovat kohdallaan.
– Harjus olisi varmasti sellainen jalokala, jota tavoiteltaisiin.
Tahkola huomauttaa, että joen kunnostamisen myötä sen virkistyskäyttöarvo nousisi muiltain osin kuin kalastuksen kannalta. Joki voisi kiinnostaa melojia, lintubongareita ja luontoretkeilijöitä.
Temmesjoen kunnostamiseksi kuntien, jakokuntien ja osakaskuntien olisi oltava nyt aktiivisia, Rintala, Satomaa ja Tahkola tähdentävät.
– Nyt kun vesien hoitoon on rahoitusta tarjolla, Temmesjokeen liittyvät kalataloudelliset kunnostukset voisivat olla hyvässä myötätuulessa. Osakas- ja jakokuntien sekä kuntien olisi kuitenkin lähdettävä omarahoitusosuudella mukaan, koska sataprosenttista rahoitusta ei ole saatavilla. Omarahoitusosuus voisi olla myös talkootyötä, Satomaa muistuttaa.
Pro Agria Oulun Vyyhti II-hankkeen projektipäällikkö Riina Rahkila kertoo, että Ympäristöministeriö on käynnistämässä tälle vuodelle vesiensuojelun tehostamisohjelman, jonka kautta rahoitusta vesistöjen kunnostushankkeisiin on saatavilla. Ohjelmassa painotetaan erityisesti toimien vaikuttavuutta ja tutkimusten viemistä käytäntöön.
– Temmesjoella kaikkine haasteineen, suunnitelmineen ja mahdollisuuksineen olisi valtavan iso potentiaali lähteä hakemaan tätä rahoitusta, Rahkila sanoo.
Vyyhti-hanke on rakentanut maakunnallisen verkoston, joka tukee paikallisia kunnostajia vesien ja ympäristön hoitotöissä. Rahkilan mukaan kunnostushankkeen tarvitsema osaaminen löytyisi verkoston kautta.
– Meidän verkostossamme on mukana Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Ely-keskuksen lisäksi useita asiantuntijaorganisaatioita. Rahoitusta voisi hakea jokin tutkimuslaitos, jonka kumppaneita olisivat esimerkiksi kunnat, yritykset, yhteisöt ja vaikka MTK.
Rahkila peräänkuuluttaa myös kuntia olemaan aktiivisia.
– Kunnan olisi hyvä ottaa tästä koppia etenkin silloin, jos alueelta ei löydy muuta paikallista toimijaa.
Esa Littow näkee, että nyt olisi jako- ja osakaskuntien oltava yhteydessä keskenään ja pistettävä toimeksi.
– Jos omarahoitusosuuden voi kattaa talkootyöllä, hanke on helpompi saada kasaan.
Aarne Tervon mielestä yhteistyön aloittaminen joen kunnostamiseksi olisi ilman muuta hyvä asia. Mutta huonojakin esimerkkejä on muistissa.
– Esimerkiksi Liminganjärvelle tehtiin hienot ennallistamissuunnitelmat, mutta sitten ei ollut laittaa 30 000 euroa niiden toteuttamiseen.
Kunnostussuunnitelmien tekeminen maksoi 100 000 euroa, josta Limingan kylän jakokunnan osuus siitä oli 10 000 euroa. Seppo Pietilä uskoo, että jakokunnasta löytyisi halua ja talkoolaisia joen kunnostamiseen.
– Mutta miten me saamme Limingan kunnan tähän mukaan, Pietilä pohtii.
Kalataloudellinen kunnostussuunnitelma
Tavoitteena on rakentaa uutta elinaluetta virtavesikaloille, nahkiaiselle ja ravulle Temmes-, Tyrnävän- ja Ängeslevänjokiin.
Lisätään uoman monimuotoisuutta kiveämällä olemassa olevia ja entisöimällä perattuja koskia. Lisätään suoja- ja talvehtimisalueita, pidennetään veden viipymistä ja ehkäistään rantojen sortumista.
Suoraksi ränniksi perattujen uomanosien monimuotoisuutta lisätään kiviohjureilla ja -rykelmillä, kynnyksillä, uoman rantaviivaa rikkomalla ja vanhoja uomia vesittämällä.
Jokien yläosissa lisätään laajempia suokosteikkoja.
Kunnostettavia kohteita on Tyrnävänjoella 14, Temmesjoella 15 ja Ängesleväjoella 6. Kokonaiskustannusarvio 265 000 euroa.