Lapsena leikin mummuni reseptikorttien kanssa Temmeksen kirjastontäti Kristiina Aholaa. Hän oli niin mukava ja viisas! Kirjastot ovat ajattelemisen ja viihtymisen paikkoja. Digitalisaation myötä kirjastojen rooli on muuttunut lainauslaitoksista kulttuurinkeitaiksi näyttelyineen ja pelaamismahdollisuuksineen. 10 vuotta muualla asumisen jälkeen törmäsin Temmeksen kirjastossa lapsuuskaveriini ja nykyiseen yhtiökumppaniini. Hän kertoi muuttaneensa takaisin Temmekselle. Olin äimistynyt: kuka hullu tälle tuppukylälle haluaa takaisin? Eihän täällä ole muuta kuin koulu, päiväkoti, kauppa, kirkko ja – tämä kirjasto! Ei mennyt kauaa, kun minullakin oli taskussani lapsuudenkotini avaimet.
Nyt Tyrnävän kunta yrittää ahtaa kaikki Temmeksen koulu- ja kasvatuspalvelut yhteen taloon, ja kirjasto unohdetaan. Se haiskahtaa vähintäänkin lyhytnäköiseltä hätiköinniltä. Teinkö virheen, kun palasin tähän pian sivistystä vailla olevaan kylään? Kuntapäättäjien talouspaineet ymmärrän. Kysyn silti: kumpi on tärkeämpää, kokonainen kirjasto vai kunnantalon pihakivetys? En halua maksaa verojani kuntaan, joka uhkaa lopettaa kuntien yhdistymissopimuksessakin luvatut palvelut kylältäni! Kerran menetettyä kirjastoa ei saa takaisin. Kirjaston olemassaololla on iso merkitys ja imagollistakin itseisarvoa, jolla on väliä Temmekselle muuttoa harkitsevalle. Kirjastoauto ei korvaa paikkaa, jossa saa rauhassa lueskella tai jutella. Haluan antaa erityiskiitokset sekä kirjat että asiakkaat tuntevalle kirjastovirkailija Sari Arposelle. Toivottavasti saat jatkaa työtäsi Temmeksellä! Tyrnävän kunta: Pyydän, että pidät elämänlangat kiinni Temmeksen kirjastossa ja olet ylpeä siitä, miten pikkukylänkin asukkaita osataan palvella. Vältät tällä temmesläisten katkeroittamisen.
