Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 150 vuotta Tyrnävän kunnan syntymisestä. Tuolloin syntyi Limingan seurakunnan alueelle viisi kuntaa, joista Tyrnävä oli yksi. Ensimmäiset 50 vuotta, 1867-1917, olivat monessa suhteessa erilaista aikaa, kuin nykyisin.
Sääty määräsi yksilön aseman yhteisössään. Kaksi kolmasosaa väestöstä ei kuulunut säätyihin ollenkaan. Tämä rahvas oli talollisten palkkaamia työntekijöitä, renkiä ja piikoja sekä toisten nurkissa” eläviä huonemiehiä ja irtolaisia.
Ensimmäiset 50 vuotta olivat Tyrnävällä voimakasta kehityksen aikaa. Valtakunnan kärkeä ilmensivät osuustoiminnan käynnistyminen sekä maamiesseuran ja osuuskaupan perustaminen. Tyrnävällä oli Pohjois-Suomen suurin meijeri. Tyrnävälle perustettiin Pohjois-Suomen ensimmäinen nuorisoseura ja siellä pidettiin Suomen ensimmäiset hiihtokilpailut. Sodan aikana Tyrnävä oli talkootyössä valtakunnan kärkeä.
Viimeisten 50 vuoden aikana peruna on nostanut Tyrnävän yleiseen tietoisuuteen Suomessa ja myös maailmalla. Toinen piirre, jolla Tyrnävä erottuu edukseen, on lapsiin ja nuoriin painottunut ikärakenne.
Tyrnävällä on virrannut tarinoita monen kirjan edestä. Kunnan täyttäessä nyt 150 vuotta tulvaluukut avattiin kahdeksannen kerran. Muistojen tulva VIII kokosi yhteen 66 tarinankertojaa, ja muistelut ylettyivät kauas ennen sotia elettyyn aikaan. Tuloksena oli 376-sivuinen kirja.
Uudessa kirjassa ikkuna menneisiin vuosikymmeniin avataan nykypäivän valossa. Kirjassa on kauniita maisemakuvia Tyrnävältä. Lapset ovat kuvituksessa näkyvästi esillä niin kuin Tyrnävän raiteilla nykyisin. Vanhoihin vaatteisiin puetut lapset on kuvattu historiallisten rakennusten ja esineiden keskellä. Nämä valokuvat elävöittävät tarinoita läpi kirjan. Kirja on höystetty tyrnäväläisellä huumorilla ja Pentti Myllymäen mainioilla piirroksilla.
Erityisesti kirjassa on nostettu esille kaksi tarinankertojaa, Toivo Yrttiaho ja Juhani Rajatie. Heidän elämänsä päättyi ennen kirjan valmistumista. Toivo oli Tyrnävän viimeinen huutolaispoika. Hänen kertomuksensa lisäksi kirjassa on toinenkin huutolaispojan tarina, joka on koottu muistiinpanoista. Myös Tyrnävän viimeinen sotaveteraani, Lauri Rautio, kertoo kirjassa oman tarinansa.
Erityisen liikuttavia ovat sodanajan kotirintaman sankareiden kertomukset. Kuinka kymmenvuotias poika voi ottaa vastuun maatalosta ja viisilapsisesta perheestä, kun äiti kuolee ja isä joutuu sotaan? Naapurit auttoivat. Talkoohenki kuuluukin keskeisenä piirteenä tyrnäväläisyyteen. Sodan aikana kunta sai tästä kaksi valtakunnallista tunnustusta.
Tyrnäväläisen identiteetin määrittäminen oli kirjan yksi päätavoite. Aineistona ovat tarinat ja tyrnäväläisten itsetutkistelu. Pohdiskeluissa löytyi lähes yksinomaan positiivisia piirteitä. Nekin olivat vaikeasti sanoitettavia. Tämän oli todennut maakunta-arkiston johtaja Samuli Onnelakin, kun hän oli juhlaesitelmässään kehunut, että Tyrnävällä oli sodan jälkeen asukasta kohden eniten lehmiä: ”…ja siksi tyrnäväläiset ovatkin - sellaisia kuin ovat”.
Kirjan viimeisissä sanoissa yli 30 vuotta luottamustehtävissä ollut Tauno Uitto tiivistää: ”Kyllä minä sanoisin, että tyrnäväläinen identiteetti on parhaimmillaan sitä, että tyrnäväläiset tietävät olevansa tyrnäväläisiä.”
Tyrnävän seurakuntatalolla järjestetään tarinailta maanantaina 9. lokakuuta kello 18. Tilaisuus kokoaa yhteen ihmisiä, joiden tarinoita on kerrottu kirjassa sekä uusia tarinankertojia ja kaikkia tarinoista kiinnostuneita. Uudet tarinat taltioidaan uusia tarinakirjoja varten, mikäli kertoja antaa siihen luvan. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.