Kummaa nyt kuuluu,
alkaa Lepolassa tanssin jytke,
harmaapäät yhteen saliin
ja alkaa tanssin rytke.
Mitä pappikin sanoisi,
syntiähän se tämä tämmöinen,
että lattialla tanssissa pyöritään
ja kädessä käsi lämpöinen
Aluksi kitaraa kuunnellaan vaan,
ja istutaan, ujostuttaa
joku sitten rohkenee aloittaa
ja montakin jo mielessä tanssittaa
Lopuksi lattialla tanssikansaa,
vaikka askel heiveröinen,
hoitaja potilasta tanssittaa,
teko se on työläs, töinen
Välillä poiketaan puhvetin puolella,
tarjolla kaurakeksiä, limsaa,
Matildalla tullut jo hiki,
kiljahtaa: haluan tanssia!
Syntiäkö lienee tämä tämmöinen,
joka nyt Lepolan valtaansa sai,
humpat, valssit kaikaa,
kai tämän kirkossa anteeksi sai
Matilda parketilla valloillaan,
partnerinsa partaveitsi,
mutta jo pahoin tylsäksi käynyt,
paremmin kuin ritarin peitsi
Sääliksi melkein käy,
meno tämmöinen tää,
Artturikin tanssii,
ei madamensa kuule, ei nää
Tanssit vielä hetken jatkuu,
valssiaskel on onneton,
väsyy jo Matildakin,
nuoruuden aika jo ohi on
Mutta unelmissaan on
hän nuoruutensa tanssilavalla
ja tanssii, valssaa
uljaalla tavalla
Ilta jo saa, muistot vain jää,
kerran Lepolassa tanssittiin
ja seuraavana sunnuntaina yhdessä
kirkossa anteeksi pyydettiin.
Hoitaja siihen hiljaa kuiskaa,
ei ollut syntiä tanssit nämä,
vaan parasta liikuntaa
oli tanssijuhla tämä.