Tan­go­ku­nin­gas Teemu Roi­vai­nen on jo oppinut sa­no­maan Tyr­nä­vän oikein

Teemu Roivainen esiintyy Tyrnävän Perunamarkkinoilla.

Kuva: Pasi Liesmaa

– Parhaalla kaverillani oli siellä isovanhemmat, siellä tuli käytyä itsellänikin. Ja on siellä juuriakin. Isäni äiti on sieltä kotoisin ja isän puolen sukua on sieltä päin muutenkin. Lapsena en osannut sanoa paikkakunnan nimeä ikinä oikein. Se meni aina jotenkin Tyrvänäksi, Roivainen naurahtaa.

– Siellähän on seurojentalolla hyvin vireää tanssitoimintaa. Tangokuninkuuden myötä olen käynyt siellä vuosittain, mies jatkaa.

Tangokuninkaaksi Roivainen valittiin vuonna 2014. Kuninkuusvuodesta on jo hetki aikaa, mutta kalenteri on täpötäynnä. Ensi vuoden keikatkin on jo hyvin pitkälti myyty. Tahti on vain kiihtynyt kruunuajoista, mutta on saavutuksella ollut vaikutuksensa nykyhetkeenkin.

– Aikaisemmin olin eri artistien bändeissä mukana ja tein studiohommia siinä ohessa. Kuninkuus oli oikeastaan suora leikkaus siihen, että olen lavan edessä. Ei ollut enää mahdollista piiloutua minkään artistin tai soittimen taakse, vaan minulla on vastuu siitä hetkestä ja kontaktin ottamisesta yleisöön. Niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Se muutti omaa rooliani musiikin tekijänä ihan täysin.

Ahkera kiertäminen vaatii veronsa. Parin viikon keikkaputken lopulla energiatasot saattavat olla matalalla, mutta jokainen esiintyminen on silti oma ainutlaatuinen tilanteensa.

– Tietyllä tapaa olen aina ollut perfektionisti ja haluan tehdä omat hommani niin hyvin kuin pystyn. Kaikki voimavarat, mitä sillä hetkellä on, käytetään siihen keikkaan. Ja sitten ruvetaan latautumaan seuraavaan keikkaan.

Perunamarkkinoiden konserttiyleisö pääsee nauttimaan levänneen taiteilijan esiintymisestä. Tyrnävä on toinen esiintymispaikka Roivaisen kymmenen päivän syysloman jälkeen. Edessä on tiukka keikkasyksy. Joulun pyhistä eteenpäin alkaa pidempi keikkatauko. Esiintymiset jatkuvat maaliskuussa.

– Pidän elämäni pisimmän loman. Vajaa kuukausi siinä on lomailua ja sitten aloitetaan studiossa oman musiikin tekeminen. Se on sellainen askel, jota ei pysty niin tiukkaan aikatauluttamaan ja suunnittelemaan. Yksittäisiä kappaleita julkaistaan ensi vuonna ehdottomasti, toivottavasti loppuvuodesta olisi albumikin valmis.

Espoolaistunut taiteilija tekee musiikkia yhdessä ystävänsä Leevi Laurin kanssa. Omia kappaleita on ollut aiemmillakin levyillä, mutta ensi vuonna on tarkoitus keskittyä levyttämään pelkästään omaa materiaalia. Roivaiselle musiikissa on tärkeää harmonia, melodia ja ennen kaikkea oikeat, akustiset soittimet.

– Toki nykyään sähkökitarat ja melkeinpä syntikatkin lasketaan niihin aitoihin akustisiin soittimiin. Tarkoitan lähinnä sitä, että se musiikin tekeminen ei tapahdu pelkästään sillä tavalla, että istutaan yksin tietokoneen ääressä ja tuotos on siinä. Se ei ole minun juttuni. Aitojen instrumenttien soundi ei ikinä vanhene. Olisi kiva jättää sellainen ikuisempi maku omaan musiikkiin.

Eikä sovi unohtaa myöskään sanoituksia. Kappaleet ovat parhaimmillaan, kun niissä käsitellään hyvinkin suuria teemoja, mutta niihin täytyy löytää kuitenkin jonkinlainen henkilökohtainen kosketuspinta.

– Elämä, rakkaus ja kuolema – tällaiset kiehtovat. Niissä aihepiireissä on jotain sellaista mystiikkaa, mitä ei aina välttämättä pysty järjellä käsittelemään. Silloin siihen tulee vahvasti sitä tunnepuolta mukaan. Teksteihin pitää panostaa, ainakin itselleni niillä on valtava merkitys. En pystyisi laulamaan jostain kengännauhoista, vaikka se saattaisi olla nykypopissa ihan mahdollista.

Viime keväänä Roivainen pääsi aistimaan Euroviisujen tunnelmaa. Mies oli mukana Saara Aallon esityksessä taustalaulajana. Joskus saattaisi olla hienoa esiintyä viisukekkereissä Suomen edustajana, mutta silloin esityksen ja kappaleen täytyisi olla artistin itsensä näköinen. Tapahtuman ammattimaisuus ja ihmisten tinkimätön asenne tekivät vaikutuksen.

– Se oli älyttömän hieno kokemus. Kaikki tekivät niin täysillä oman hommansa, oli se sitten mikä tahansa. Siellä ei ollut heikkoja lenkkejä missään kohtaa. Se oli jotenkin ihailtavaa. Se on yksi maailman isoimmista musiikkituotannoista, oli hienoa seurata ammattilaisten tekemistä siellä.

Roivainen on itsekin musiikin ammattilainen, mutta hänelle musiikki ei ole ammatti tai pelkkä elinkeino. Se on myös jotain enemmän. Olennainen osa elämää.

– Arvostan normaalia ja tavallista elämää todella paljon. Pienistä asioista pitää pystyä nauttimaan, muuten menisi vaikeaksi. Kaiken tavallisen elämän vierellä musiikki on minulle todella iso asia. Kävin juuri kaupassa ja iltapäivälehdessä oli jokin miljonääriotsikko. Mietin, että mitähän sitä tekisi, jos itsellä olisi aivan kauheasti rahaa. Tajusin, että varmaan ihan samaa kuin nytkin.