Oulunsalo Tavallisin harhaluulo on, että siivousalalle päädytään pakon sanelemana ja vastoin omaa tahtoa. Oulunsalolaiset Riitta Rantanen ja Kaisa Kauppi tyrmäävät uskomuksen painokkaasti. Nämä pääasiassa Oulunsalon Pitkäkankaan koululla työskentelevät naiset lähtivät opiskelemaan siivousalaa kiinnostuksesta ammattia kohtaan. Ja he nauttivat työstään!
– Parasta on se, että työ on liikkuvaa ja päivät menevät todella nopeasti. En ole katunut valintaani, kertoo kolmisen vuotta sitten monipalvelutyöntekijäksi Oulun ammatillisesta aikuiskoulutuskeskuksesta valmistunut Rantanen kertoo.
Palvelutyöntekijän ammattinimikkeen Rantasen kanssa samoihin aikoihin hankkinut Kauppi on samaa mieltä. Työssä saa olla vikkelänä ja työpäivät on hyvä suunnitella etukäteen, mutta pieni säpinä sopii hänelle oikein hyvin.
– Olen aiemmalta koulutukseltani lähihoitaja, ja olen ollut monta vuotta lasten kanssa kotona. Halusin sen jälkeen kouluttautua työhön, jossa on säännölliset työajat, Kauppi kertoo.
Hotelli- ja ravintola-alan koulutuksen saaneen Rantasen houkutteli alalle töiden loppuminen viimeisimmässä työpaikassa elektroniikka-alan kokoonpanotehtävissä.
– Olin välillä töissä myös kaupan alalla, mutta siellä oli tarjolla vain hyvin vähän työtunteja. Alalle hakeutumiseen vaikutti myös se, että tätä työtä ei voi ulkoistaa.
Rantanen on pystynyt nykyisessä työssään hyödyntämään myös aiempaa koulutustaan. Hän työskentelee välillä Saarenkartanossa, ja siivoamisen lisäksi hän saattaa piipahtaa myös keittiön puolella tiskaamassa tai avustamassa muissa keittiötöissä.
– Työn kierto on minusta erittäin hyvä juttu!
Vaikka siivoojien työpäivät ovat työntäyteiset, muihin työntekijöihin ehtii myös tutustua.
– Pitkäkankaan koululla henkilökunta on mukavaa. Aina välillä ehdimme vaihtaa muutaman sanan.
Siivoojan jos kuka tietää sen, että silloin on tehnyt työnsä hyvin kun kommentteja ei kuulu. Mutta jos virheitä tai unohtamisia tulee, palaute on välitöntä.
– Toisinaan siivouksesta kyllä kiitetäänkin, tarkentaa Kauppi.
– Uskon kyllä, että suurin osa ihmisistä arvostaa meidän työtämme. Ja itsekin arvostan työtäni, Rantanen huomauttaa.
Työpäivät voivat vaihdella paljonkin siivouskohteesta riippuen. Salonkartanossa kiinnitetään hygieniaan erityistä huomiota tartuntavaaran vuoksi. Koulussa taas esimerkiksi hiekkaa ja muuta roskaa kantautuu tiloihin palvelutaloa enemmän.
Rantanen ja Kauppi toivoisivat, että myös tilojen suunnittelijat ottaisivat nykyistä paremmin huomioon myös siivouksen.
– Useimmissa kiinteistöissä on päältä ajettavat yhdistelmäkoneet, joille on oltava omat säilytys- ja puhdistustilat. Varsinkin monissa vanhemmissa kiinteistöissä niitä ei ole. Myös pesuaineiden ja pyyhkeiden säilytystilat voivat olla rajalliset. Pyykkiäkin olisi jossain pystyttävä pesemään.
Myös kiinteistöä käyttäville siivoajilla on terveisiä:
– Meidän työtämme helpottaisi hirveästi, jos työpöydät ja tuolit olisivat paikallaan ja roskat laitettaisiin roskakoriin eikä niiden viereen, Kauppi hoksauttaa.
Molempien mielestä palkassa olisi parantamisen varaa, kun ottaa huomioon työn hektisyyden ja raskauden.
– Tämä on naisvaltainen matalapalkka-ala. Onneksi meillä on sentään parempi tilanne kuin yksityisellä puolella, Kauppi ja Rantanen tuumaavat.
Naiset ovat myös kotona ammatistaan ylpeitä.
– Joka viikko siivoamme kotona kunnolla. Kieltämättä tulee joskus opetettua miehellekin näitä ammattiasioita, Rantanen nauraa.