LIMINKA Liminganlahdella tehtiin viime sunnuntaina harvinainen havainto. Tyrnäväläinen Kalle Hiekkanen havaitsi pääasiassa Espanjassa, Välimeren itäosissa, Mustanmeren ympäristössä ja Kaukasuksella elevän munkkikorppikotkan (Aegypius monachus).
Hiekkanen oli tarkkailemassa lintuja Limingan Virkkulan tornissa huomatessaan munkkikorppikotkan Lumijoella Karin peltojen suunnalla. Lintu katosi puiden taakse, mutta ilmestyi pian taas uudelleen näkyviin.
– Heti tuli mieleeni, että kyseessä voisi olla munkkikorppikotka, mutta se pitää nähdä aika hyvin, jotta havainto tulee hyväksytyksi Bird Lifen rariteettikomiteassa, Hiekkanen selvittää.
Lintu lähti nousemaan Liminganlahden keskivaiheille noin 3-4 kilometrin päässä Hiekkasesta. Aluksi näytti siltä, että se lähtisi liitelemään Ouluun päin, mutta päättikin laskeutua viiden merikotkan seuraan niitylle.
– Merikotkat hätyyttelivät sitä muutaman kerran, ja lopulta munkkikorppikotka lähti Temmesjoelle päin.
Hiekkanen ilmoitti havaintonsa muille harrastajille aluksi todennäköisenä ja myöhemmin varmana. 30 vuotta lintuja harrastanut Hiekkanen myöntää, että jokainen bongari salaa haaveilee tällaisen harvinaisuuden havaitsemisesta.
– Munkkikorppikotkaa pidetään megararina eli eräänä toivelajina. Vielä kovempi juttu olisi tietysti havaita Suomessa kokonaan uusi laji.
Munkkikorppikotka on havaittu Suomessa aiemmin kaksi kertaa: vuonna 2010 se bongattiin muuttamassa pitkin rannikkoa, ja vuonna 2014 lintu nähtiin Lappeenrannassa. Vuosaaressa alkusyksystä ilmoitettua munkkikorppikotkahavaintoa Bird Lifen rariteettikomitea ei ole vielä hyväksynyt – joskin kaikella todennäköisyydellä se niin tekee.
– Todennäköistä on, että Limingassa havaittu yksilö on sama kuin Vuosaaressa nähty, arvelee Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Esa Hohtola.
Havainto aiheutti säpinää lintuharrastajapiireissä, ja lajia tultiin bongaamaan Liminkaan Etelä-Suomea myöten. Maanantaina tämän Euraasian suurikokoisimman päiväpetolinnun ja maailman suurimman korppikotkan havaittiin lähtevän Tupoksentien varresta ja todennäköisesti laskeutuvan metsään. Tiistaiaamupäivällä korppikotka hoksattiin Partaantien varresta. Myöhemmin lintu otti korkeutta ja suuntasi kaakkoon päin.
– Munkkikorppikotka ei ole kovin aktiviinen lentäjä, vaan liitelee ilmavirtausten mukana. On mahdollista, että lintu on tullut Suomeen kaakon suunnasta, Hohtola arvelee.
Lintu ei ole aktiivinen saalistaja vaan raadonsyöjä. Sille kelpaa ravinnoksi melkeinpä mitkä raadot tahansa. Linnun pärjäämisestä Suomessa Hohtola ei ole huolissaan.
– Kun lintu saa kunnon aterian, se voi olla viikonkin syömättä. Nämä linnut ovat aika hyviä löytämään ruokaa, joten tuskin tämäkään lintu hoitoringin hoidettavaksi tulee.
Hohtola muistuttaa, että toisin kuin esimerkiksi kondorikotkat, munkkikorppikotkat eivät löydä saalistaan hajuaistinsa vaan näkönsä avulla.
Espanjassa munkkikorppikotka esiintyy runsaimmillaan; kannan kooksi on arvioitu noin 2 000 paria. Kanta on kuitenkin taantunut, ja laji on merkitty silmällä pidettäväksi.
Lajia on esimerkiksi Andalusian alueella huomattavasti harvinaisempi, kuin vaikkapa samoilla alueilla esiintyvä hanhikorppikotka (Gyps fulvus).
Limingassa bongattu yksilö suuntaa jossain vaiheessa takaisin varsinaisille asuinsijoilleen, kun sääolosuhteet ovat suotuisat. Tähän tarvitaan vain sopivat, nousevat ilmavirrat, joiden mukana lintu voi liidellä takaisin ydinalueilleen.
Munkkikorppikotka
Maailman suurin korppikotka ja Euraasian suurin päiväpetolintu.
Pituus on 100–120 cm ja siipien kärkiväli 250–295 cm. Koiraan paino on 7–11,5 kg, naaraan 7,5–12,5 kg.
Esiintymisalue kattaa Etelä-Euroopan Espanjasta aina Kiinaan ja Intiaan saakka. Kannan kooksi koko maailmassa arvioidaan 7 200–10 000 paria. Tästä Euroopan osuus on 1 700–2 000 paria.
