KEMPELE Kimmo Lehtosaarin makuuhuoneen kelloradio ei ole ollut päällä sitten syyskuun 19. päivän. Edellisenä yönä tyyny oli tippunut radion johdon päälle ja töpseli oli irronnut pistokkeesta.
Olkoon sitten noin, irti seinästä, seuraavat sata päivää, Lehtosaari ajatteli. Noiden päivien aikana hän ei nimittäin herää töihin eikä edes mieti työasioita. Hän nauttii vapaudestaan ja siitä, ettei tarvitse elää kellon mukaan.
– Jäin vuorotteluvapaalle. Onneksi se oli taloudellisesti mahdollista. Talo on maksettu eikä muutakaan taloudellista hätää ole. Vaimollakaan ei ollut mitään sitä vastaan, kempeleläismies kertoo.
Vuorotteluvapaansa aikana hän on ehtinyt käydä yksin Antalyassa, kulkenut vanhan kaupungin katuja, jutustellut ventovieraiden kanssa ja nauttinut elämästään.
Hän näyttää postikorttia vuodelta 1959. Kuvassa on Che Guevara, ja kortin painopaikka on Kuuba. Eräs juttukaveri oli antanut sen hänelle intensiivisen poliittisen keskustelun päätteeksi.
– Yksin matkustaminen on toisenlaista. Sitä on sosiaalisempi, menee tilanteisiin joihin ei seurueessa tai perheen kanssa menisi, tutustuu ihmisiin, joihin ei muuten tutustuisi. Seikkailee.
Antalyan jälkeen hän lähti Puolan Krakovaan, tutustui Auschwitzin keskitysleiriin ja puolalaiseen elämänmenoon.
44-vuotias Lehtosaari nauraa, että ehkäpä tässä irtiotossa onkin kyse orastavasta keski-iästä. Nauru paljastaa, ettei hän itse siihen oikein usko.
– Olen tehnyt kolmivuorotyötä prosessiohjaajan Akzo Nobelissa. Kolmivuorotyöläiseltä katoaa taju viikonpäivistä: tietää vain kellonajat ja sen, milloin seuraava työvuoro alkaa. Lisäksi tällainen työ tappaa kaiken sosiaalisen elämän. Se on ollut pahinta.
– Halusin kokeilla, miltä normaali elämä tuntuu.
Lehtosaaria tuskastutti työpaikalla myös se, ettei päässyt kenttätöihin, koska henkilökuntaa oli niin niukasti eikä vaihtomiestä ollut. Hänen työnsä alkoi käydä puuduttavaksi tietokoneen näytön äärellä istumiseksi.
– Onneksi tilalleni koulutettiin vuorotteluvapaani ajaksi uusi mies, joten töihin palattuani tilanne on toinen.
Tällä hetkellä Lehtosaari ei kuitenkaan töihin palaamista mieti. Vaikka unirytmi on vieläkin hieman sekaisin, hän ei kanna siitä huolta. Jos väsyttää, voi mennä nukkumaan kellonajasta riippumatta. Kun on pirteä, voi taas valvoa.
Nyt hän voi myös tavata kavereita, osallistua sukujuhliin, olla jouluaaton kotona perheen parissa. Tai lähteä parin päivän varoitusajalla matkalle.
– Laitoin jo etukäteen Facebookin viestin, että en aio osallistua kylpyhuoneremontteihin tai muuttotalkoisiin ”nyt kun minulla on aikaa”, kempeleläismies nauraa.
Parhaillaan hänellä on käynnissä autotallin siivous, ja ensi viikolla mies on lähdössä tervehtimään kavereitaan Etelä-Suomeen.
– Jos niitä vielä on! Menen ensin Lohjalle, mutta sen jälkeen ei ole suunnitelmia. En myöskään tiedä, koska palaan kotiin.
– Onneksi perhe ymmärtää, että tämä aika on minua itseäni varten. Mies viihtyy ja sillä on mukavaa. Unet ovat paranemaan päin ja sosiaalinenkin elämä orastaa.
Lehtosaari sanoo muuttuneensa paljon jo näinkin lyhyessä ajassa. Hän sanoo olevansa paljon rauhallisempi, kun kiire on jäänyt pois. Vaikka vuorottelukorvaus onkin hyvin pieni perheelliselle miehelle, raha ei ole kaikki kaikessa. Se ei ole riittävä korvaus kaikesta menetetystä ajasta.
– Viimeisessä takissa ei ole taskuja. Nyt tiedän, että elämässään on mahdollista tehdä muutoksia.
Omaa ratkaisuaan Lehtosaari on valmis suosittelemaan kaikille pientä irtiottoa pohdiskeleville. Hän kummeksuu sitä, että vuorotteluvapaan ehtoja on koko ajan tiukennettu.
– Vuorotteluvapaalle jääminen auttaa työssä jaksamisessa, ja samalla työtön ihminen työllistyy. En ymmärrä miksi näin hienoa systeemiä tiukennetaan.
Lehtosaarilla on yksi neuvo vuorotteluvapaalle jäävälle: tekemisensä kannattaa suunnitella etukäteen, vaikka miten aikoisi ottaa rennosti.
– Aika menee kuitenkin kovin nopeasti, ja asiat jäävät niin helposti tekemättä.
Kimmo Lehtosaari ei ole edes miettinyt, milloin on taas aika laittaa kelloradion töpseli seinään. Sitä ennen ehtii tapahtua vielä niin paljon.