Revontulet valaisevat puiden latvoja. Lumi on kasautunut korkeiksi kinoksiksi. On kirpeä pakkassää. Syvältä metsästä kuuluu omituista ulvontaa. Kuljen polkua pitkin lumikinoksen luo. Lumi narskuu kenkieni alla. Menen ihan lähelle lumikinosta. Selässäni kulkee kylmiä väreitä. Käteni tärisevät. Kurkistan hitaasti lumikinoksen taakse. Näen pienen koiranpennun hyvin surullisena.
Kyykistyn koiran viereen. Se vinkuu hiljaa. Silitän koiraa hitaasti. Sitten tapahtuu omituisia. Koiranpentu alkaa puhua. Minulla ei ole kotia eikä ystävää. Se vinkui minulle hiljaa. Katson koiraa syvälle silmiin ja sanon: Täällä on kylmä ja sinut pitää saada äkkiä lämpimään. Voit tulla meille. Tule mennään äkkiä. Lähdemme kotiani kohti. Ihailen samalla revontulia. Ne leiskuvat taivaalla kirkkaina. Käännän katseeni koiraan. Se ontui hieman etutassuaan. Sitten huomaan koiran tassussa pienen haavan. Nostan koiran syliini. Se tärisee hieman. Juoksen vähän matkaa. Näen jo kotini valot.
Hyppään ojan yli ja menen sisään. Lasken koiran maahan. Riisun vaatteet äkkiä. Haen viltin kaapista ja samalla huomaan äidin tekevän mustikkapiirakkaa. Koira seuraa minua. Laitan viltin takan eteen ja koira käpertyy viltin päälle. Puhdistan haavan ja laitan siihen siteen. Menen keittiöön ja kerron äidille koko tarinan koirasta. Äiti sanoo, että koira saa jäädä. Äiti ottaa mustikkapiirakan uunista, se tuoksuu ihanalle. Äiti on myös keittänyt kuumaa mehua. Koirakin tulee keittiöön. Annan koiralle palasen mustikkapiirakkaa. Istun pöytään ja otan kuumaa mehua ja palasen mustikkapiirakkaa. Isä tulee sisään ja ottaa hänkin kuumaa mehua ja mustikkapiirakkaa. Kerron isällekin koirasta. Sitten koira menee takan eteen ja käpertyy viltin päälle tyytyväisenä. Ja nukahtaa ihanaan uneen.