Ei taida olla sellaista lumijokista sankarivainajaa, jota Heikki Marttila, 86, ei olisi ollut saattamassa kotiseudun multiin. Marttila Sohvi-äiti oli opettaja ja lotta, minkä vuoksi hän halusi osallistua etenkin entisten oppilaidensa sankarihautauksiin. Talvisodan alkaessa kuuden vuoden ikään ennättänyt Heikki oli aina mukana.
– Muistan senkin, kun Limingan asemalta tuotiin arkkuja hevoskärryillä. Seurasimme poikajoukolla mihin taloon ne viedään, nykyisin Limingassa asuva Marttila muistelee.
Tulevana lauantaina talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi 80 vuotta. Vaikka vuosia ei Marttilalla ollutkaan montaa, niin loppuvuoden 1939 tapahtumat ovat jääneet hänelle elävästi mieleen. Siksikin, että hän loukkaantui erikoisessa tieliikenneonnettomuudessa.
Elettiin elokuuta, kun Heikki Marttila oli veljensä Matin ja siskonsa Anna-Liisan vierailulla tätinsä kesäpaikalla Paanajärvellä. Kotimatkalle Lumijoella liikennöitsijänä toiminut Eino-isä oli saanut Limingasta lainaan Buickin.
– Korvensuoralla saimme tikkarit, joita oli mukava laittaa ikkunasta ulos räpättämään. Veljeni yllytti isääni testaamaan kuinka lujaa autolla pääsee. Auton ovien saranat olivat takaluukun puolella. Kun ryhdyin avaamaan ikkunaa, avasinkin oven ja lensin ulos. Jäljet ovat edelleen päässäni.
Pian kotiinpaluun jälkeen Eino Marttila kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin.
– Isän lähtö on jäänyt selkeästi mieleen. Lumijoella joukot koottiin lottakahvilaan, nykyiseen kunnanvirastoon. Linja-automme vietiin toisaalle ja isä lähti Kuhmon suuntaan.
Marttila miettii, että lapsen silmissä sota näyttäytyi jännittävänä seikkailuna.
– Äiti itkeskeli paljonkin. Mutta me pojat leikimme sotaleikkejä. Meitä oli kymmenkunta poikaa. Veljeni majurina ja me muut muilla sotilasarvoilla. Erään leikin päätteeksi kanttori Kujalan Pekka-poika ylensi minut korpraaliksi taistelussa osoitetusta urhoollisuudesta, Marttila naurahtaa.
Isän poissaolo oli silti Heikki Marttilalle kova paikka.
– Olin isätön viisi vuotta.
Marttilan eno, kaukopartiossa palvellut lumijokinen Lauri Otsamo kaatui talvisodan loppuvaiheessa.
– Neljän miehen ryhmä sai niskalaukaukset, sillä venäläiset yllättivät heidät nukkumasta.
Talvisota kesti 105 päivää.
– Eräs veteraani kertoi, että sodan loputtua Vuoksen asemissa olleiden suomalaisten aseet mahtuivat yhteen rekeen. Jos sota olisi jatkunut, eivät he olisi sieltä palanneet, pitkään sotaveteraanityötä tehnyt ja veteraanisukupolvea haastatellut Heikki Marttila toteaa.
