RANTALAKEUS Alkutalvi on hyvää aikaa tehdä saukosta havaintoja. Vesistöjen jäädyttyä saukkojen on lähdettävä etsimään virtapaikkoja, joista löytyy sopivia avantoja kalastukseen ja jotka pysyvät ainakin osittain sulana koko talven kovillakin pakkasilla.
Lumisessa maassa saukkojen jälkijonot erottuvat helposti ja on tavallista, että saukot tekevät useiden, jopa kymmenien kilometrien vaelluksia ravintopaikalta toiselle mikäli ravinto käy vähiin tai paikka jäätyy umpeen. Pohjanmaan hitaasti virtaavissa joissa saukot joutuvat vaihtamaan apajiaan tuon tuosta. Koska saukot ovat nopeita ja tehokkaita kalastajia, on sula kala-apaja syöty nopeasti tyhjiin. Sulana pysyvät avannot ovat elinehto saukoille talvella.
Viime vuosikymmeninä saukkojen populaatio on ollut hienoisessa kasvussa, mutta ei sitä voi vieläkään kovin elinvoimaiseksi kutsua, puhutaan vain joistakin tuhansista yksilöistä. Kannan kasvu on ollut hidasta ja siihen on vaikuttanut monta tekijää. Ilman nelisenkymmentä vuotta sitten tehtyä saukon rauhoitusta laji olisi kyllä hävinnyt kokonaan Suomesta.
Saukkojen määrän kasvu näkyy lajin levittäytymisessä Lappiin saakka. Talvisin ravinnon vähyys ajaa saukot aivan taajamien tuntumaan, kuten Oulussa ja Kajaanissa.
Saukko on ollut tärkeä riistaeläin niin lihan kuin turkinkin vuoksi kautta aikain.
Muutokset saukkojen elinpiirissä viime vuosikymmeninä ovat olleet valtavat. Suomen teollistumisen myötä sisävesien koskia ja jokia perattiin ja padottiin. Vesiä säännösteltiin rajusti ja voimaloita nousi joka kosken kupeelle.
Saukon ravintona pitämä simpukka siivilöin itseensä vedestä muun muassa raskasmetalleja, jotka siirtyvät ravintoketjun huipulla olevaan saukkoon.
Kesäaikaan saukkoja näkee monenlaisissa vesistöissä. Erityisesti urokset viettävät varsin erakkomaista elämää lisääntymisajan ulkopuolella. Saukolle riittää elinpiiriksi vaatimatonkin paikka. Pienet lammet, purot ja järvien laskujoet ja ojat kelpaavat saukolle, jos niistä vain löytyy tarpeeksi ravintoa.
Talvella saukkoja tai niiden jälkiä voi tavata hyvinkin kaukana vesistöistä, niiden vaihtaessa asuinpaikkoja.
Saukot käyttävät liikkumiseen muun muassa ojanpohjia ja ne merkitsevät reviirinsä virtsalla ja ulosteellaan.
Jarmo Vacklin on pyhäjokinen luontokuvaaja ja kirjoittaja, joka on harrastanut luontoa lapsesta saakka. Vuonna 1961 syntyneelle luontokuvaajalle rakkainta seutua on Perämeren rannikko ja sen monipuolinen linnusto, joka aikoinaan synnytti palavan kipinän luontoa kohtaan.