Limingan emäpitäjän maine taiteen ehdottomana tyyssijana on saanut ilkeitä takaiskuja viimeaikoina.
Kesällä järjestetyt taidetilaisuudet kumisivat tyhjyyttään. Limingan musiikkileiri näyttää loppuvan. Taiteen kulttuurin moninainen loistava jopa erikoinen piirre pitäjämme suojissa on joutunut harrastuksen puutteen, ihmisten ikääntymisen myötä lahtipenkkiin.
Maailmalle kulkeutuneet nuoret liminkalaiset ovat voineet ylpeänä ihmetellä pienen kotipitäjän ponnistuksia tuloksia taiteen hyväksi. Musiikkiopisto, musiikkileiri, taidekoulu.
Kulttuurivoiman taso maasamme vaihtelee kovasti. Ihmisten yhteistyö, oikeiden asioiden panottaminen, vapaaehtoistyö saattaa tuoda tuohon yhtälöön arvaamattomia vahvuuksia. Myös toisinpäin.
Jopa valmiiden vaikeitten ponnistusten kautta luotujen asioiden häviäminen on mahdollista.
Taide on kuin syksyisessä auringonvalossa kauniisti hohtava joutsenaura. Se näyttäytyy meille luonnon ihmeellisenä kauneutena. Mutta se on arka. Äkkiä se onkin hävinnyt taivaanrannan taakse. Palaako se takaisin. Toivottavasti.