13-vuotias Nelli-Lotta Karppelin Limingasta ja samanikäinen Lania Karim Oulusta hiihtävät tosissaan, mutteivät totisina. Intohimo kuuluu puheesta, eikä haastattelutilanne näytä jännittävän.
Karppelin hiihtää Limingan Niittomiehissä ja Karim Kempeleen Kirissä. Koulutyö ja hiihtoura sopivat kalenteriin tyttöjen mukaan hyvin. Joskus kokeet johtavat lepopäiviin hiihdosta.
Koulun jälkeen molemmilla on muutama tunti aikaa tehdä koulutöitä ennen treeniä. Joinain päivinä läksyjä jää kuitenkin myös illan tunneille.
Karppelin lisää, että hän jakaa koulutyönsä tasaisesti usealle illalle. Näin yhdelle illalle ei jää liikaa uurastettavaa.
Tytöt ovat ystäviä keskenään myös hiihtokuvioiden ulkopuolella. Hiihdon he ovat kuitenkin löytäneet hyvin eri tavoin.
– Ensiksi harrastin taitoluistelua viisi vuotta, mutta kakkosluokalla tuli hiihto mukaan, Karppelin kertoo.
– Kolmosella luistelu sai jäädä, ja keskityin yksinomaan hiihtoon.
Karppelin tarkentaa, että urheiluseuran ja treenien piti sijaita Limingassa kulkemisien vuoksi.
– Ehdin aloittaa monta eri lajia ennen kuin löysin hiihdon. Katsoimme yhdessä äitini kanssa vaihtoehtoja. Ei mitään tanssia, vaan sellainen laji, jossa saa mennä kovaa.
Karim sanoo aloittaneensa hiihtoseurassa kolmannella luokalla, mutta hiihto oli löytänyt tiensä tytön sydämeen jo paljon aikaisemmin.
– Olen käynyt veljeni ja isäni kanssa hiihtämässä aktiivisesti. Vanhempani huomasivat kiinnostuneisuuteni lajiin. Halusin aloittaa treenaamisen seurassa.
Seurojensa treenejä tytöillä on kerran tai kaksi viikossa, mutta tämän lisäksi treenaamiseen kuuluu paljon omatoimista harjoittelua.
– Minulla on myös yleisurheilua. Treenaan enemmän itsekseni kuin seuran kanssa, Karppelin tarkentaa.
– Hiihtoa on melkein joka päivä. Sen lisäksi käyn juoksemassa, sanoo Karim.
Sää määrää myös, juostaanko sisällä vaiko ulkona. Myös kuntopiiri kuuluu osaksi treeniarkea.
Lue lisää 29.1. Rantalakeudesta painettuna tai diginä!