HAILUOTO Kuvataideluokan pöydällä on rasioita, joista löytyy kolmion, neliön ja ympyrän muotoisia, eri värisiä paperinpalasia. Kuvataiteilija Salla Laurinolli siivoaa työpöytiä ja siirtää myös rasiat syrjään. Sivupöydillä on kuivumassa akryyliväritöitä. Kuudesluokkalaisten tunti on juuri päättynyt, ja kolmiot, neliöt ja ympyrät seikkailevat sirkusväreissä myös heidän maalauksissaan.
Kahden viikon ajan Hailuodon koululla on haisteltu tuulahduksia Aalto-yliopistosta, sillä kuvataidekasvatuksen erillismaisteriohjelmassa opiskeleva Laurinolli halusi suorittaa opetusharjoittelunsa Hailuodossa.
– Tänne tuloni liittyy myös omaan taideprojektiini, sillä olen kierrellyt Struven astemittauspisteistä. Yksi sellainen sijaitsee Hyypästä. Hailuoto kiinnostaa minua muutenkin. Tänne tulemisessa yhdistyi hienosti moni asia, Hämeenlinnasta asuva ja työskentelevä Laurinolli kertoo.
Taiteilija halusi suorittaa harjoittelunsa myös hyvin intensiivisellä otteella ja pienessä koulussa. Majoituskin järjestyi sopivasti Aalto-yliopiston kustantamana Kulttuuritalo Päiväkodista, jota Laurinolli kutsuu ”pesäksi”.
– Olen iloinen, että tämä sopi koululle, sillä vaatiihan harjoittelujaksoni koululta järjestelyjä ja aikataulujen muutoksia, Laurinolli kiittelee.
– Tykkäsin myös tulla tänne sesongin ulkopuolella, hämärän hyssyyn.
Tuon kahden intensiivisen viikon aikana kaikki koulun oppilaat osallistuivat yhteisen taideteoksen tekemiseen. Aluksi tutkittiin miten värit muuttuvat ympäristön mukaan ja miten ne sekoittuvat keskenään. Muotojakin mietittiin.
Seuraavaksi oppilaat luonnostelivat ja toteuttivat oman kovalevynpalasensa, johon käyttivät kahta muotoa ja neljää väriä. Jokainen sekoitti itse käyttämänsä värit.
Kun kaikkien oppilaiden – eskareista yhdeksäsluokkalaisiin – palat valmistuivat, ne yhdistettiin kahdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Ne muodostivat yhden ison teoksen.
Teoksen lopullinen muoto ratkesi vasta viime perjantaina.
Vielä teoksen tekovaiheessa Laurinolli mietti, tuleeko siitä tilkkutäkki vain sommitellaanko palaset siten, että niissä näkyy värien muutos.
Vaikkei kysymyksessä Laurinollin mukaan olekaan yhteisötaideteos, prosessiin kuuluu olennaisesti se, mitä luokassa ja ryhmissä tapahtuu.
– Alkuun vedän luentotyyppisen osion, jonka jälkeen ryhdytään töihin. Hailuodon koulussa on pienet ryhmät, minkä vuoksi täällä on hieno opettaa. Lapset ja nuoret keskittyvät työskentelemään hyvin.
Luokanopettaja Katja Kaarlela sanoo, että Laurinollin harjoittelujaksosta jäi opettajallekin eväitä.
– Sain itsekin kysellä vinkkejä esimerkiksi materiaaleista ja töiden pohjustamisesta. Oli mielenkiintoista seurata, millä tavoin Salla kävi isompien oppilaiden kanssa läpi taidehistoriaa ja kaikkien kanssa teoriaa. Saimme hyviä esimerkkejä siitä, ettei kuvataiteen tarvitse pienempienkään kanssa olla pelkkää piirtämistä, vaan teoreettisiakin asioita voidaan käydä läpi käytännön kautta, Kaarlela sanoo.
Kaarlelan mieleen jäi erityisesti eskareiden maalaamat väriympyrät, joiden tekemisestä lapset itsekin olivat innostuneita.
Hailuodon koululla ollaan valmiita ottamaan jatkossakin Aalto-yliopiston kuvataidekasvatusopiskelijaharjoittelijoita.
– Näin pieni yhteisö tulee tutuksi parin viikon aikana ja harjoittelijat pääsevät nopeasti osaksi koulun arkea.
Vuodesta 2002 taidemaalarina työskennellyt ja aikuisia opettanut Laurinolli halusi suorittaa kuvaamataidonopettajan maisterintutkinnon, kun omat lapsetkin alkavat olla jo aika isoja. Aikaa muullekin alkoi olla.
– Kaikista ihmisistä ja paikoista jää jotain alitajuntaan, niin täältä Hailuodostakin: värit, näkymät ja eri sinisen sävyt pitkässä hämärän hetkessä. On helppo kuvitella, että luovan työn tekijät viihtyvät tässä saaressa.