– Ensiksi opiskeltiin teoriaa ja sitten käytiin eri paikoissa kuvaamassa. Esimerkiksi kukka- ja eläinpuisto Escurialissa ja Ainolan puistossa.
Kuvausinspiraationsa ja -ideansa Mustajärvi saa kaikkialta. Kuvattavaksi kelpaa periaatteessa mikä tahansa.
– Olen sellainen tyyppi, että kuvaan kaikennäköistä. Saan ideat melkeinpä mistä vain. Vaikka siitä, jos jossain näkyy hienoja kukkia tai hieno rakennus. Tykkään kuvata.
Nuori kuvataiteilija on vienyt alkuperäistä suunnitelmaa hieman pidemmälle. Valokuvat kertovat tarinoita, ja otosteen yhteyteen syntyi myös kirjallisia tuotoksia.
– Halusin kirjoittaa runot noista kuvista. Runoilukin on minulle rakas harrastus ja halusin yhdistää nämä asiat.
Taiteilijaneito ei ole harrastanut valokuvaamista erityisen paljoa entuudestaan. Myös kuvaamisen haastava puoli on näyttäytynyt projektin aikana, mutta pääsääntöisesti on ollut hauskaa.
– Nyt olen innostunut enemmän. Valokuvaaminen voi olla hieman hankalaa, jos pitää ottaa huomioon teoriat, vastavalot ja auringonpaiste, mutta aion kyllä jatkaa. Se on todella mukava harrastus.
Taiteilijaryhmä koostuu asumispalveluja erityisryhmille tuottavan Provesta Oy:n asiakkaista. Ryhmätoiminnalla on ollut terapeuttinen tavoite. Menetelmä on ollut uusi kokeilu myös projektin vetäjälle, Provesta Oy:ssa ohjaajana työskentelevälle Aki Kipinälle.
– Tämä on toimintaterapeuttinen valokuvaryhmä. Ryhmän tarkoituksena on ollut mahdollistaa osallistujille vahvuuksien, voimavarojen ja mielenkiinnon kohteiden löytyminen. En ole ennen ohjannut tällaista luovaa ryhmää. Tämä on ollut todella opettavainen ja mielenkiintoinen kokemus.
Valokuvausryhmän tavoitteena on ollut uuden taidon omaksuminen, mielekkyyden kokeminen ja sosiaalisten taitojen oppiminen. Toimintaterapiaa opiskelevan Kipinän mukaan taide on hyvä terapiamuoto.
– Taiteen kautta voi tutkia ja vahvistaa omaa identiteettiä. Kun lähtee toteuttamaan jotakin, niin itsestään hoksaa uusia asioita ja itsestään löytää uusia vahvuuksia ja voimavaroja. Taide on usein sellaista, mikä on ihmisille mielekästä. Ja silloin kun joku asia on mielekästä, sitä voi käyttää myös terapeuttisesti. Se johtaa yleensä johonkin enempään kuin mitä alussa oli. Kasvua tapahtuu.
Projektissa on ollut suuressa roolissa toiminnallinen oikeudenmukaisuus. Termi tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus toteuttaa itselleen tärkeää ja mielekästä toimintaa sukupuoleen, alkuperään, sairauksiin tai ongelmiin katsomatta. Näyttely on kokeilun loppuhuipennus.
– Oikeus itselle merkitykselliseen toimintaan kuuluu kaikille. Taide kuuluu kaikille. Ihmisryhmiä ei voi jakaa segmentteihin sen mukaan, että he eivät voisi tehdä tai että he eivät pystyisi tekemään taidetta. Pitää luoda sellaiset mahdollisuudet, että he pystyvät nauttimaan taiteesta, kokemaan taidetta ja myöskin luomaan taidetta. Näyttelyssä heidän työnsä tulee huomatuiksi, arvostetuiksi ja siitä syntyy sellainen onnistumisen kokemus, joka voi olla hyvinkin voimaannuttava kuntoutujalle.
Kokeilu on ollut kertaluontoinen, eikä sen jatkosta ainakaan tässä muodossa ole varmuutta. Näyttelyn jälkeen taide siirtyy Provestan asumisyksiköiden sisustusmateriaaleiksi. Yrityksen johtoportaassa projekti on kuitenkin otettu vastaan positiivisissa merkeissä.
– Tämä on työntekijöiden ja asiakkaiden omasta halusta lähtenyt liikkeelle. Ei tällaisten tarvitse tulla ylhäältä päin annettuna. Otin näyttelykutsun vastaan hyvin ilahtuneena. Kannustan enemmänkin tällaiseen toimintaan, toimitusjohtaja Harri Talman iloitsee.
Toimitusjohtaja näkee kokeilussa kuntoutusmaailmaan yleisesti sopivia elementtejä. Projekteihin sitoutuminen, yhdessä tekemisen riemu, tavoitteellisuus, aikatauluttaminen ja asiakkaiden erilaiset tehtävä- ja vastuualueet tukevat omalla tavallaan yrityksen varsinaista toimintaa.
– Kaikki se, mikä tuo mielekkyyttä ihmisen arkeen ja elämään, on arvo sinällään. Kun löytyy harrastemuotoja ja erilaisia tapoja tuottaa luovaa ilmaisua, niin ainahan se on hyvä asia. Joku tykkää valokuvata, joku tykkää kirjoittaa tai kertoa asioita. Kirjo on rajaton, kun ympäristö on turvallinen itseilmaisuun.
