Syys synkeä maita nyt hiipii
rajut aallot rantoihin lyö
kukat tallaa, lehtoja riipii
taas hyytävä halla ja yö
nurmella härmää on kiiltävää
yö päivää yhä lyhentää
Jo maamies korjasi ohran ja kauran
pelto mustuvi alla kyntöauran
maa kasvun kaiken on antanut
sadon kypsän meille kantanut
nyt aika on levon, nukkuos maa
ruska koivusta lehtiä ravistaa
Syyspäivä varhain illaksi käy
pian hämärtyy, ei varjoa näy
luonto tyyntyy huminaan hiljaiseen
metsäkulmat korven kuiskintaan
niin hiljainen on hämyinen maa
yö usvainen taas ylle saa
Tauno Laukka
Tyrnävä