Pellot, joita kuljit,
joita rakastit
lepäävät raskaan
sumun syleilyssä.
Kurkien hyvästit kesälle
kiirivät ilmojen halki
havahduttaen minut
on jo toinen syksy lähtösi
jälkeen.
Yhä edelleen sinä
olet minussa
mielessä, sydämessä,
kaikessa.
Kyyneleet tulvivat ikäväni
laineilla
puolet minusta
– enemmänkin
lähti mukaasi.