Pian yhdeksänkymmentävuotiaat Vappu ja Seppo Seppälä istuvat Sepon Sulo-veljen tyttären Päivi Seppälän olohuoneessa Limingassa.
Sepon sylissä lepää kirja, jonka kannessa lukee Limingan Seppälät sekä suvun ja omankin elämän mutkia ja oikosia.
Näiden kansien väliin on tallennettu Seppälän suvun vaiheita monen vuosisadan ajalta.
Teoksesta otettu parinsadan kappaleen painos oli isossa roolissa sunnuntaina, kun Limingassa järjestettiin ensimmäistä kertaa Seppälöiden sukujuhla.
Paikalle saapui Sepon kokoonkutsumana yli sata henkeä, joista kaukaisimmat tulivat pääkaupunkiseudulta saakka.
Keravalla asuvat Vappu ja Seppo matkasivat Liminkaan jo hyvissä ajoin ennen juhlapäivää.
– Käymme täällä usein. Viime kesänäkin kävimme. Mielellään käymme kotipuolessa, Seppo tuumaa.
Sukukirjan kirjoittamiseen Seppo tarttui veljenpoikansa Jarmon ehdotuksesta. Toimeen tarttumista täytyi miehen mukaan makustella hetki.
Pienen mietinnän jälkeen idea alkoikin tuntua varsin luontevalta. Olihan Seppo kirjoittanut papin työnsä ohella joitakin artikkeleita ja alkanut myös kirjaamaan talteen oman elämänsä vaiheita omien lastensa muistoksi.
Sukukirja valmistui juhannuksen tienoilla.
– Kirja kertoo Seppälöistä, kasvuperheestäni ja omasta elämästäni; se ei siis ole varsinainen sukumatrikkeli, mutta voisi olla jollekin myöhemmin sellaista tekevälle aikanaan avuksi, Seppo miettii.
Hän kiittelee samalla siskontyttöään Anneli Alasaarelaa, joka oli isona apuna sukukirjan matrikkeliosan tekemisessä.
Kirjan kokoamista helpotti suuresti se, että Seppo oli tehnyt sukuselvitystä 1960-luvulla papiksi valmistuttuaan.
– Silloin ajattelin, että otan selvää isäni taannehtivista polvista. Pääsin tuolloin 1600-luvun alkupuolelle. Vanhin löytynyt esi-isä on Eerik. Hänestä löytyi vain nimi, eikä lainkaan vuosilukua. Päättelin kuitenkin, että hän on syntynyt ennen vuotta 1650, sillä hänen poikansa oli syntynyt todennäköisesti 1669.
Vanhojen asiakirjatietojen perusteella Seppälän suvun tarina juonsi juurensa Utajärven Sanginjärven kylän Paavolan taloon.
Varhaisimpien esi-isien asuttama alkukoti joutui kuitenkin hävityksen kohteeksi 1700-luvun alun Isonvihan aikaan, kun Venäjän tsaarin joukot pyyhkivät Utajärven ylitse.
Alkukodin tuhoutumisen jälkeen talon asukkaat siirtyivät Muhokselle turvallisemman asuinseudun toivossa.
Myös suvun käyttämä nimi muuttui asuintalojen mukana: väliin sukunimenä toimi Määttä, väliin Paaso.
Seppälä-nimi liittyi sukuun vuonna 1805 syntyneen Matti Matinpoika Paason siirtyessä Muhokselta Tyrnävän Seppälän taloon ja otettuaan ajan tavan mukaan talonnimen sukunimekseen.
– Olen merkinnyt Matti Seppälän ensimmäiseksi Limingan Seppäläksi. Tyrnävähän kuului silloin vielä Liminkaan, Seppo huomauttaa.
Sepon isänisä Antti Matinpoika Seppälä syntyi Tyrnävällä vuonna 1858 ja siirtyi sittemmin Liminkaan vävyksi.
– Antti lähetti puhemiehen Rapakolle Liminkaan. Rapakon pihamaalle ilmestyi komeasti koristeltu hevonen ja samaan tapaan pukeutunut ratsastaja.
Hän tuli Beata Maria Rapakkoa kosimaan.
Naimakaupan myötä Antista tuli Rapakko 19 vuodeksi. Mutta miten Rapakko vaihtui takaisin Seppäläksi? Siitäkin on olemassa oma tarinansa.
– Isä kertoi, että hänen mennessä rippikouluun kirkkoherra oli kertonut rippikoululaisista luetteloa kirjoittaessaan, että isäni sukunimi on Seppälä ja ehdotti, että hän ottaisi sen käyttöön. Isälle se passasi.
– Kotiin tulleessaan isä kertoi, että hänellä on nyt eri sukunimi kuin muilla, Seppo kertoo.
Miten Sepon isoisä tähän reagoi? Hän lähti papin puheille ja muutti koko perheen nimen Seppäläksi.
Tämä oli ratkaiseva vaihe Seppälä-nimen kannalta. Jos Sepon isä olisi vastannut kirkkoherran ehdotukseen kieltävästi, olisi Limingassa vietetty sukukokousta mahdollisesti Rapakko-nimen alla.
