TYRNÄVÄ Kun Paavo Niskasaari viime vuonna julkaisi ensimmäisen satukirjansa, päässä muhi jo ainekset seuraavaan teokseen. Nyt Niskasaari pyörittelee käsissään painotuoretta Jepulis pakertaa ja mummo ahertaa -kirjaansa sekä järjestelee mielensä sopukoissa kolmannen teoksen aiheita.
– Hulluahan se on, tyrnäväläinen moniosaaja naurahtaa.
– Mutta kun kirjoittaminen on niin helppoa. Istahdan koneelle, ja helposti syntyy 4-5 liuskaa tekstiä. Ne luen ensin läpi itse, sitten luetan vaimollani ja annan vielä koneen oikolukuohjelman tarkistaa. Sitten teksti jää hautumaan pidemmäksi aikaa, kunnes otan sen taas käsittelyyn. Joskus joutuu sivun hylkäämään.
Edellisvuotiseen tapaansa Niskasaari on myös kuvittanut tuoreen kirjansa.
– Se on myös sidottu. Ja paperi on edellistä parempaa, hän toteaa selvä tyytyväisyys äänenpainossaan.
Kun edellinen Värit villiintyvät -teos tuli julki, on Paavo Niskasaari saanut paljon hyvää palautetta. Kirja on myös käynyt kaupaksi. Se on kannustanut jatkamaan harrastusta.
Satujen maailma on uudessa kirjassa eri, mutta teemat ovat samoja. Niskasaari kertaa ihmissuhteiden merkitystä ja suvaitsevaisuutta. Ihmisen tulisi olla lähimmäiselleen ihminen.
– Tämä maailma on joskus hyvin raadollinen. Uutinen on se, jos joku auttaa, vaikka ennen se oli aivan luonnollista. Nykyisin pessimismi on voimissaan. Mutta meissä kaikissa on arvokkaita asioita, kun tuomme niitä esille siten kuin Luoja on tarkoittanut.
Miehellä itsellään on vahva taipumus positiivisuuteen. Siinä missä moni suomalainen on maanitellut kuluvaa kesää, toteaa Niskasaari suvensa olleen aivan loistava.
– Olemme reissanneet kotimaassa ja nähneet paljon. Hillaan polttelisi, mutta loukkasin polven viime kesänä, etten enää yksin suolle uskalla. Nyt odottelen mustikoiden kypsymistä.
Tuore satukirja kertoo suomalaisen sisämaajärven ranta-alueiden elämästä kesävieraiden saapuessa rannan taloihin ja mökkeihin. Tomeran talon Jepulis ja Tenka-mummo ovat kylän suola monenlaisine tempauksineen.
Järvimaisema piirtyy Niskasaaren omasta lapsuudesta, mutta muutoin kirjan tempauksissa ei hirveästi ole todenperäisyyttä. Tosin Tomerassa herätään räjähdykseen -sadussa on yhtäläisyyksiä erääseen lapsuustapahtumaan.
– Kerran yritin tulitikuilla sytyttää setäni ruutipussista ottamaani ja maantielle sirottelemaani ruutia. Aluksi se ei meinannut syttyä, mutta kun tutkin asiaa lähempää, niin paloihan se. Samalla poltin kulmakarvani ja otsahiuksiani. Juoksin mummolaan missä isoäitini oli juuri pystykirnulla kirnuamassa. Hän otti voita käsiinsä ja siveli kasvoilleni. Yhtään paloarpea ei tullut.
Paavo Niskasaari on jo parin vuoden ajan opiskellut Limingan taidekoulun vapaalinjalla yhden päivän viikossa. Kirjan kuvitus onkin syntynyt Limingassa.
– Ainoastaan yhdessä sadussa ei ole kuvaa.
Taiteen tekeminen ei sekään jätä miestä rauhaan. Uusia tauluja syntyy tasaiseen tahtiin.
Niskasaaren taidetta on nähtävillä Pudasjärven Syötekeskuksessa syys-lokakuussa, Pyhäjoen kirjastossa marraskuussa ja Pudasjärven kirjastossa joulukuussa.
– Ehkä seuraava kirja tulee olemaan vähän erilainen. Mutta samoja teemoja varmasti käsittelen – suutari ei pääse lestistään, hän toteaa.