Su­si­työ­ryh­män kool­le­kut­su­ja ei usko kar­ko­tus­toi­mien tehoon – "Lauman sudet oppivat jo pentuna vie­rai­le­maan pi­hoil­la"

Liminka. Viime vuonna Siikajoen, Limingan ja Lumijoen alueelle perustetun susityöryhmän koollekutsuja, maaseutuasiamies Pekka Seppinen epäilee susien karkotustoimenpiteiden tehoa.

Poliisi myönsi karkotusluvan viime viikonloppuna susien tapettua yhden vasikan Rantakylässä. Karkotustoimenpiteet, valo- ja äänitehosteet, voidaan aloittaa, jos susi tulee alle 100 metrin päähän asutusta talosta, tuotantoeläinrakennuksesta tai laitumesta. Karkotuksen suorittavat Limingan seudun riistanhoitoyhdistyksen SRVA-toimijat tai poliisi.

– Muuta vuosi sitten Ylivieskassa oli samanlainen ongelma. Susia karkotettiin useamman kerran, mutta ne tulivat aina takaisin. Lopulta poliisi myönsi poistoluvan. Tämä siedätystilanne on ymmärrettävästi kuuma peruna. On jotenkin sopeuduttava, mutta samalla toivoisi susipolitiikkaan keinoja, että myös kaatolupia myönnettäisiin. Rohkeimmat pihoilla käyvät yksilöt opettavat jälkeläisilleen samaa käyttäytymistä, Seppinen huomauttaa.

Hän sanoo laumassa olevien susien tottuneen traktoreiden ja autojen ääniin. Siitä kertoo esimerkiksi useamman yksilön jääminen auton alle.

Nyt Limingan seudulla liikkuva, arviolta kolmen suden lauma on jäänne isommasta laumasta, johon syntyi pentuja viime ja toissa vuonna. Tutkijat epäilevät, että esimerkiksi alfanaaras on hävinnyt. Tänä kesänä pentuja ei laumaan syntynyt.

Naaras sai pennut lähellä Revonlahden keskustaa, ja pennut oppivat jo pieninä käymään pihoilla.

– Sen vuoksi niistä on tullut ylettömän rohkeita. Esimerkiksi hajut houkuttelevat. Siksi tiloillakin pitäisi huolehtia siitä, ettei raatoja jätettäisi houkutukseksi. Eräs sikatilallinen kertoi nostaneensa kuolleen yksilön traktorin kauhaan yöksi. Aamulla alapuolella oli useamman suden jäljet.

Susityöryhmä on kokoontunut tänä vuonna neljä kertaa. Seuraava kokous on tammikuussa. Vuosi sitten kaikille kiinnostuneille järjestettiin laaja susi-ilta Revonlahdella. Sinne kutsuttiin myös lakeuden asukkaita. Lisäksi tiloja on lähestytty suoraan korvauksenhakuohjeilla ja neuvoilla, joilla vahinkoja voitaisiin ennaltaehkäistä.

– Olemme käyneet paikan päälläkin neuvomassa. Varsinkin lammastiloille olemme kertoneet suoraan, jos tila on riskialttiissa paikassa ja sinne kannattaisi petoaita rakentaa, Seppinen kertoo.

– Tuollainen iso tiedotustilaisuus ei ole oikein toimiva, sillä keskustelua ei pääse syntymään. Jatkossa tiedotustilaisuuksia voisi järjestää kylillä tai muiden tapahtumien yhteydessä pienimuotoisempana, hän jatkaa.

Vasikan tappanut lauma on Seppisen nyt kulminaatiopisteessä: koska uusia pentuja ei ole, voivat yksilöt lähteä kokonaan eri teille.

– Aiemmin, kun laumassa oli pentuja, lauma eleli kesäaikaan pienellä alueella Revonlahdella jokivarressa. Nyt ne ovat kulkeneet pääosin Limingan ja Pattijoen välillä. Pannoitettu susi kulki toisen suden kanssa koko kesän. Lisäksi yksi tai kaksi sutta liikkuu hieman erillään. Yhden yön aikana susi voi liikkua 30 kilometriä, hän muistuttaa.

Pekka Seppinen uskoo tilanteen rauhoittuvan talveksi, kun lumi alkaa haitata eläinten liikkumista ja sudet keskittyvät hirvenmetsästykseen.